Arvostelut

Otin tehtäväkseni "arvostella" Gallmannin muistelmateoksen siitäkin huolimatta, että pidän jokseenkin järjettömänä arvioida historioitsijana tekstiä, joka voi toimia lähinnä alkuperäislähteenäni. Gallmannin Unelma Afrikasta, sitä korostettakoon, on yhden naisen elämänkertomus, maaginen matka unelmien Afrikkaan. Kirjoitukseni siitä puolestaan luettakoon edellä mainitusta syystä enemmän esittelynä kuin arvosteluna. Luin Gallmannin teoksen ensimmäisen kerran vuosia sitten ostettuani siitä tehdyn pokkarin (Penguin 1991) lontoolaisesta kirjakaupasta.

Kirja Modernin lumo ja pelko pitää sisällään kymmenen Turun yliopiston kulttuurihistorian laitoksen eri ikäisen (graduntekijästä tohtoriin) tutkijan artikkelia sukupuoliroolien muuttumisen eri puolista 1880-luvulta toisen maailmansodan aattoon. Enimmäkseen liikutaan Suomessa, mutta kirjan kaksi ensimmäistä artikkelia liikkuvat Itämeren alueella ja Pariisi-Pietari -akselilla. Kirjan artikkelit on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen keskittyy vanhojen sukupuoliroolien horjumiseen ensimmäistä maailmansotaa edeltäneenä aikana ja sen mukana, kun taas toinen saa tutkailee sukupuolirooleja maailmansotien välisenä aikana ja kolmas käsittelee rakkautta ja sukupuolirooleja 1800-luvun lopulta aina toiseen maailmansotaan asti. Artikkelit lähestyvät aiheitaan pääasiassa kaunokirjallisen materiaalin ja taiteilijoiden kautta, mutta toisessa osassa paneudutaan myös lehdistön nuorisolle tarjoamiin ihanteisiin.

Valtaosa historiantutkijoista on tekopyhiä teeskentelijöitä, jotka piiloutumalla ammattikuntansa tuoman auktoriteetin suojiin torjuvat heihin kohdistuvan arvostelun. Tämä on kärjistettynä viesti, joka päällimmäisenä jää mieleen Jorma Kalelan kirjasta "Historiantutkimus ja historia" (Gaudeamus 2000). Kalela ryöpyttää historiantutkijoita juurtajaksaen asettamalla kriittisen tarkastelun alle ammattikunnan pyhät peruspilarit, kuten oikeaoppisen lähdekritiikin avainaseman sekä vaatimuksen totuuden esiintuomisesta tutkimustyön perimmäisenä motiivina. Kalelan mukaan historiantutkijat elävät sitkeästi uskoen, että heillä on yksinoikeus menneisyyteen.

Useimpien ihmisten elämä on kautta aikojen ollut aika lailla tylsää: he ovat syntyneet, saaneet yhteisölleen tyypillisen kasvatuksen, tehneet töitä ja lopulta kuolleet. Suurimmasta osasta ihmisiä ei ole edes jäänyt juuri mitään kirjallisia jäänteitä, joiden varaan heidän elämäkertansa voisi kirjoittaa.. Paljon helpompaa kirjoittaa ja lukijoitakin useimmiten kiehtovampaa on kertoa erilaisten mahtimiesten tai muuten merkittävien ihmisten elämästä. Poliitikkojen, suurliikemiesten, kirjoittajien ja taiteilijoiden päätöksillä, ajatuksilla ja päämäärillä on ollut vaikutusta koko kulloisenkin yhteiskunnan elämään, ja itse teot ovat näin ollen monesti myös dramaattisempia kuin tavallisten ihmisten.

Mika Kallioinen (Turun yliopisto, Suomen historia) on kirjoittanut mittavan tutkimuksen Turun porvariyhteisön muodostumisesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran "Bibliotheca Historica" -sarjassa julkaistun teoksen pääotsake "Kauppias, kaupunki, kruunu" on paljon puhuva. Kallioinen keskittyy työssään kaupunkikehityksen kannalta oleellisen väestönosan, kauppiaiden ja käsityöläisten, kehityshistoriaan. Porvaristoksi nimitetyn ryhmän kehityskulkua peilataan yhtäältä teoksen taustaviitekehikkona toimivaan Turun kaupunkihistoriaan ja toisaalta suhteessa kruunuun, Ruotsin valtioon ja paikallisiin käskynhaltioihin.

Perustuuko näkemyksemme latinalaisamerikkalaisesta kulttuurista pelkästään "El Zorron", "Pekka Lipposen seikkailujen", "Speedy Gonzlezin", "Manoliton", Hesperian sambakarnevaalien tai tex-mex-pikaruokaloiden tarjoamiin maku- ja kulttuurielämyksiin? Mikäli vastaus on kyllä, mielikuvia kannattaa laajentaa tutustumalla Jussi Pakkasvirran ja Jukka Arosen toimittamaan teokseen "CafÉ con tango". Jos vastaamme ei, ei tätä kirjaa kannata jättää lukematta, sillä niin paljon kiinnostavasti esitettyä ja kulttuurintuntemusta syventävää uutta faktatietoa se tarjoaa. "CafÉ con tango" ei siis esittele vain argentiinalaista tangoa, vaan tarkastelee laajemmin Suomen ja Latinalaisen Amerikan maiden taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia suhteita, joista kahvi ja tango ovat meille arkipäiväisimpiä ja tutuimpia.

Juhani Pöyhösen suomalainen sukunimikartasto on kunnioitettavan laajan ja pitkäaikaisen harrastustyön tulos. Kartasto sisältää 2459 suomalaisen sukunimen levinneisyyden 500 kartalle kuvattuna. Tähän on heti lisättävä, että Pöyhösen aineisto, josta kartasto kattaa kaikkein yleisimmät nimet, käsittää kaikkiaan 26266 sukunimeä. Edelleen kaupungistuvassa maassamme oli kuitenkin vuonna 1985 käytössä peräti 79000 eri asuista sukunimeä.

"Maamme-kirjojen" kirjoittaminen on yleensä ollut miespuolisten aikalaisten heiniä. Siksi olikin kiintoisaa tarttua Anna Ziguren Latvia-kirjaan, joka selvästi keskittyy ´oman maan ja kansan´ kuvailuun. Latvian maa ja taivas on Ziguren toinen suomeksi julkaistu Latvia-kirja: vuonna 1997 tullut Kuitenkin niin lähellä oli luonteeltaan toisenlainen, pikemminkin muistelma. Lähtötilanne Latvia-kirjan kirjoittamiselle oli Zigurelle mielenkiintoinen.

Monikulttuurinen Suomi käsittelee valtaväestön ja vähemmistöjen välisiä suhteita Suomessa. Karmela Liebkindin toimittamaa 200-sivuista artikkelikokoelmaa on ollut laatimassa seitsemän kirjoittajaa, joista Liebkind itse on ollut mukana tekemässä useampaa kahdestatoista artikkelista. Muut kirjoittajat ovat Liisa Eränen, Juha Haaramo, Magdalena Jaakkola, Inga Jasinskaja-Lahti, Liisa Kosonen ja Marja Tiilikainen. Kirjoittajien tausta on yhteiskunta- ja kulttuuritieteissä.

“The Beatles ei palaa yhteen niin kauan kuin John Lennon pysyy kuolleena”, George Harrison sanoi sarkastiseen tyyliinsä vuonna 1989. Tässä hän kuitenkin oli eräässä mielessä väärässä, sillä 1995-1996 maailma sai kuultavakseen kaksi uutta Beatles-singleä, olkoonkin, että John Lennon esiintyi ns. haudan takaa. Uusien laulujen julkaisu liittyi The Beatles Anthology -tv-sarjan, -videoiden ja -levyjen julkaisuun.

Menneisyyden kuva ei ole koskaan täydellinen. Voittajan ääni kuuluu suurten kansanjoukkojen yli, ja toisinajattelu tukahtuu helposti massojen pauhuun. Objektiivisuutta tavoitteleva tutkija joutuu oikein ponnistelemaan kuullakseen - joskus suurtenkin - taka-alalle lyötyjen ryhmien ääntä. Professori Toivo Nygård on tällainen ponnistelija.

Suomenruotsalaisen kirjallisuudenseuran vuosikirja numero 75 tarjoaa lukijalle yhdeksän eri aiheista laadittua artikkelia sekä seuran vuosikertomuksen 1999 lyhennettynä. Vain yksi artikkeleista käsittelee kirjallisuutta, toinen estetiikka, muut ammentavat aiheensa historian alalta. Artikkelit eivät muodosta mitään temaattista kokonaisuutta, mutta paria lukuun ottamatta niiden aiheet sijoittuvat viime vuosisadan ensimmäiselle puoliskolle ja siten avaavat erilaisia näkymiä tuohon turbulenttiin aikakauteen. Mutta ennen historiallisia aiheita luodaan katsaus nykypäivään.

Lisa Wilson tarkastelee teoksessaan Uuden Englannin miesten kotielämän historiaa 1600- ja 1700-luvuilla, ajalla ennen Yhdysvaltain itsenäistymistä. Ns. kolonialistisen kauden sukupuolijärjestelmää ei ole Yhdysvalloissa tutkittu vielä erityisen paljon, ei edes tuon ajan naisia, joten Wilsonin näkökulma mieheyteen tarjoaa tuoreen kaukoputken uuden mantereen historiaan. Mieheyskö uusi näkökulma?

DEN HUNGRIGE MANNEN Kirjakaupassa etsii Dan Weissenbergin kirjaa takuulla väärältä osastolta. Kirjan tulisi oikeasti olla kolmella eri osastolla: keittokirjoissa, merikirjoissa ja myös matkakirjoissa. Kuitenkin kirja on suomalaissyntyisen Danin persoonallinen elämänkerta höystettynä kirjailijalle läheisillä ruokatarinoilla. Teos on luettava useasti, jotta löytäisi kaikki marginaaleihin piilotetut mausteet ja hienoudet.

Aluksi Artikkelikokoelmien kirja-arvosteluja voi tehdä muutamalla tavalla. Ensinnäkin on tapana aluksi esitellä teosta yleisesti. Tämän jälkeen voidaan kokoelma joko viipaloida ja arvioida jokainen viipale korrektisti erikseen tai sitten nyppiä "pullapitkosta" rusinat. Päädyin - erinäisistä syistä - jälkimmäiseen vaihtoehtoon Taina Syrjämaan toimittaman Arjen muisti ja unohdus.

Vast'ikään ilmestynyt uusi Suomen kirjallisuushistoria saa seurakseen kaksiosaisen suomenruotsalaisen kirjallisuuden historian. Uusi ja ajankohtainen kirjallisuushistoria on syntynyt Helsingin yliopiston tutkimusprojektina emeritusprofessori Johan Wreden johdolla ja sen kirjoittajakaartiin kuuluu useita alansa tunnettuja tutkijoita Suomesta ja Ruotsista. Ensimmäisen osan on toimittanut Johan Wrede ja se kattaa vuodet 1400-1900, Claes Zilliacuksen toimittama toinen osa kertoo viime vuosisadasta. Toimittajien mielestä uudella kirjallisuushistorialla on relevanssia erityisesti suomenruotsalaisen identiteetin kartoittajana.

Turun yliopiston Kirja-Aurora julkaisee tieteeseen liittyvän kirjallisuuden lisäksi myös ns. suurelle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja jopa tämän Rakkaudella sisaresi -kirjan kaltaisia romaaneja. Kyseessä ei kuitenkaan ole aivan puhdas fiktio, sillä Rakkaudella sisaresi käsittelee vallankumouksen jälkeen Venäjältä emigroituneen Thiessin perheen elämää Littoisissa. Kyseinen emigranttiperhe tuli tunnetuksi 1980-luvun lopulla, kun heidän omaisuutensa huutokaupattiin perheen viimeisten jäsenten, originellien kaksoissisarusten Noran ja Rinan kuoltua.