Arvostelut

Nykyisinä aikoina on virkistävää lukea kaikesta siitä, mitä meillä oli ennen caffé latteja, macchiatoja tai edes espressoja. Jaana Ojala on tarttunut kirjassaan Niinikankaan kulmalta Café Eloseen varsin herkulliseen aiheeseen, pikkukaupungin kahvilaelämään. Tehtävä on haasteellinen: mitä tehdä, kun apua ei saakaan suurkaupunkien modernisaatioteorioista eikä edes yrityshistoriikkien tunnelmakuvista. Jyväskylän vanhin kahvila kun on 1950-luvulla aloittanut Ruthin kahvila, joka sekin on paikanvaihdoksen myötä menettänyt osan tunnelmastaan.

"Ihmisen elämä on kuolemaan johtava, vaikea ja monenlaista hoitoa vaativa sairaus joka tarttuu sukupuoliteitse." Tämä medikalisaatiota eli lääketieteeellistymistä käsittelevän kirjan kärjistys kiteyttää erinomaisesti aseman, jonka moderni lääketiede on yhteiskunnassamme saavuttanut. Kuopiolaiset terveyssosiologit ja kansanterveyden tutkijat ovat tehneet tärkeän kirjan jossa oivallisesti nostetaan esiin kysymys lääketieteen ja terveysvalistajien yhä kasvavasta vallasta elämämme yli. Suomessa ei ole totuttu siihen, että lääketiedettä kritisoidaaan mutta silti on oikeastaan ihme, että tämä kirja on meillä ensimmäinen laatuaan.

Pekka Hakkaraisen tupakkakirja kuvaa muutosta jossa tupakan yhteiskunnallinen ja kulttuurinen asema on vuosien varrella muuttunut. Kirjassa tarkastellaan miten tupakan mainostamiskiellot, ikärajoitukset ja tupakoinnin muut rajoitukset syntyivät ja miten ne ovat vaikuttaneet tupakointiin Suomessa sekä minkälainen ideologia näiden rajoitusten takana on ollut. Kirja antaa myös hyvät perustiedot tupakkateollisuuden rakenteesta Suomessa ja ulkomailla. Teos perustuu Tupakan uusi suunta tutkimushankkeseen.

Ei voi kuin kadehtia sitä innostusta, joka välittyy Peter von Baghin elokuva-aiheisista kirjoituksista. Vuodesta toiseen von Baghilta ilmestyy teoksia, joista heijastuu suuri rakkaus liikkuvaa kuvaa ja sen historiaa kohtaan. Tuoreessa englanninkielisessä johdatuksessaan suomalaiseen elokuvaan von Bagh luo katsauksen maamme näytelmäelokuvan vaiheisiin 1920-luvulta aina 1990-luvun lopulle. Olisi hauska kuulla, kuinka natiivit englanninkieliset tulkitsevat von Baghin intoutuneita kielikuvia englanniksi käännettyinä.

Miksi homoseksuaalisuuden teema puuttuu lähes kokonaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun agraarikulttuurin (säilyneestä) puheesta? Kysymys on motivaationa ja punaisena lankana Jan Löfströmin tutkimuksessa, joka käsittelee suomalaisen sukupuolijärjestelmän/-järjestyksen historiaa. Työ ei kuitenkaan rajoitu homoseksuaalisuuden tarkasteluun, vaan teemaa käytetään "ikkunana mieheyden ja naiseuden hahmottamisen piirteisiin ja rakenteisiin" eli sukupuolieroa lähestytään työssä homoseksuaalisuudelle annettujen kulttuuristen merkitysten kautta. Samasukupuolisen seksuaalisuuden tarkastelu on silti työssä niin keskeisessä roolissa, että sen olisi suonut olevan näkyvillä myös kirjan nimessä.

Tämä artikkelikokoelma on tulosta projektista, jonka Nordiska samarbetsnämnden för humanistisk forskning (NOS-H) käynnisti vuonna 1992. Siinä vaiheessa suunnittelusta vastasi Seppo Zetterberg, mutta hän luopui tehtävästä lähtiessään Suomen Tallinnan-instituutin johtajaksi. Hänen jälkeensä projektin johtajaksi tuli Turun yliopiston yleisen historian professori Kalervo Hovi, joka on myös toimittanut esiteltävän kirjan. Projektin tavoitteena oli selvittää Pohjoismaiden ja Baltian maiden välisiä suhteita 1900-luvulla nuorten tutkijoiden voimin.

Salakirjoitusta pommisuojassa on erilainen kirja. Se on päiväkirja, nuoren tytön sielunelämän syväluotaus, tulvillaan tunteita ja mielikuvia. Se kertoo vaiheesta erään nuoren naisen elämässä, vaiheesta, joka muokkasi tyttöä, naista tulevaisuutta varten. Nuori Sirkka on opiskelija, eteenpäin pyrkivä nuori, joka kuitenkin kokee itsensä erilaisena perheensä ja yhteisönsä parissa.

Kyseessä on yksi osa dosentti Juha Sihvolan suunnittelemasta ja Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran julkaisemasta viisiosaisesta Puheenvuoroja-kirjasarjasta. Sarjan teosten aiheena on löyhästi kulttuuri ja uskonto. Nimensä mukaisesti sarjan kirjat käsiteltävä mukaan lukien ovat suppeahkoja ja kooltaankin tavallista pienempiä, miltei povitaskuun sopivia. Tyyliltään nyt puheena oleva kirja on jotakin popularisoidun tutkimuskatsauksen ja tieteellisen esseen väliltä.

Sattuipa kerran, että lontoolaisessa pubissa istuivat samassa pöydässä taiteilija Hugo Pratt ja eräs Royal Navyn moottoritorpedovene Sbragadorilla toisen maailmansodan aikana palvellut sotilas. Tuopin ääressä aikaa tappaakseen laivaston mies kertoo, kuinka he olivat Triesten edustalla loppukesästä 1943 upottaneet saksalaisia moottoripyöriä. Tarina jäi Prattin mieleen ja kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän palasi siihen. Syntyi Morgan, kertomus korvetinkapteeni Morganista Adrianmerellä syyskuussa 1943.

Sairastaminen ja ruumiinvaivat on tutkimusaiheena läpensä arkinen. Aina on synnytty, kärsitty, menty miehelle, kärsitty lisää, sairastettu, kärsitty ja kuoltu. Joskus on menty myös naiselle, ja silloinkin on kärsitty. Jo sairauden universaalius tekee siitä järkevän ja tärkeän tutkimuskohteen.

Viime vuosina matkoista, matkailusta ja matkailijasta kirjoittaminen on ollut kasvavan akateemisen kiinnostuksen kohteena. Teeman aiemmalta vähättelyltä ja toisinaan koetulta matkailun tutkimuksen arvostuksen puutteelta on siltä osin pudonnut pohja pois. Matkailusta on väistämättä tullut "tärkeä ja järkevä" tutkimusaihe - joskaan mikään aihe ei sinällään tee tutkimuksesta tärkeää saati järkevää. Käsillä oleva artikkelikokoelma kytkeytyy monin osin matkailun tutkimuksen piirin.

”Tässä kirjassa ei pohdita aggressiivista humalakäyttäytymistä eikä yritetä selvittää, miksi alkoholi aiheuttaa sosiaalisia ongelmia. Tätä alkoholin synkkää puolta on tutkittu tarpeeksi. Alkoholilla on myös valoisa puolensa, ja tämä kirja onkin suunnattu [...] humalaisille, jotka vielä alle kolmen promillen tilassa suhtautuvat leppoisasti ja ymmärtäväisesti ympäristöönsä, iloinen pilke harittavassa silmäkulmassa.

Kirja on julkaistu Vantaan kaupunginmuseossa 14.4.2000-1.4.

Turun tuomiokirkon, Suomen ainoan keskiaikaisen katedraalin, 700-vuotista taivalta juhlistamaan ovat valtionarkeologi C.J. Gardberg ja professori Simo Heininen kirjoittaneet kansallispyhäkkömme historian. Kirjan laadukkaasta värivalokuvituksesta on vastannut P.

Kaksi tietä nykyisyyteen on kokoelma artikkeleita Viron ja Suomen kansallisuusliikkeistä ja kirjallisuudesta. Kirjan taustalla on Joensuun yliopiston kirjallisuuden tutkimuksen laitoksen järjestämä symposium, mutta vain noin puolet tämän antologian artikkeleista pohjautuu symposiumin esitelmiin. Artikkelikokoelmat ovat toisinaan toivottomia sillisalaatteja, joista yhden lukijan on vaikeata löytää kolmea kiinnostavaa lukua. Tällä kertaa näin ei ole käynyt, vaan kirja on onnistuneen yhtenäinen ja johdonmukainen: artikkelit käsittelevät ihan oikeasti toisiinsa liittyviä teemoja ja ne ihan oikeasti tukevat toisiaan.

Ranskalaisen sosiologian perustajan Emile Durkheimin sisarenpojan ja lempioppilaan Marcel Maussin lahjaa käsittelevä essee on suomennettu. Voisi jopa sanoa vihdoinkin. Olisin valmis pitämään tekoa rationaalisuuden logiikan tulosvastuuta uhmaavana eittämättömänä kulttuuritekona. Kirjan suomennoksesta vastanneet Jouko Nurmiainen ja Jyrki Hakapää ansaitsevat siis suurkiitokset perusteellisesta työstään.

Mitä olisi keskivertosuomalaisen Lähi-idän tietämys ilman Sinikka Artevaa? Eipä juuri paljon muuta kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoita ja ainaista sotaa. Paljolti Artevan ansiota on, että kaukainen Lähi-itä ja vielä kaukaisempi Kaukoitä ovat meitä hivenen lähempänä, monipuolisempina ja kenties myös ymmärrettävämpinä. Ulkomaankirjeenvaihtajien ja -toimittajien merkitystä kulttuurisen vuorovaikutuksen sillanrakentajina tuskin kukaan voi kiistää.