Arvostelut

Suomessa vain harvoilta uskontotieteilijöiltä on julkaistu artikkelikokoelma vanhoista teksteistä. Tähän kapeaan sarkaan oman lisänsä tuo René Gothónin "Uskontojen uustulkintaa". Tällä hetkellä päätoimista uskontotieteen dosentuuria Helsingin yliopistossa hoitava Gothóni on pitkän linjan uskontotieteilijä. Nämä artikkelit ovat vuosilta 1983-1997 - ainakin ne, joista alkuperäinen ilmestymisvuosi on selvästi ilmoitettu.

Viime aikoina Sibelius-keskustelu on vellonut paitsi lehtien sivuilla myös Agricolan arvostelupalvelimessa. Mia Grönstrandin ja Jukka Sarjalan kriittiset arviot Vesa Sirénin uudesta Sibelius-kirjasta, ja etenkin Sarjalan tervetulleen voimakas kritiikki tämän myytin uusintamista kohtaan avaavat uusi näköaloja myös tämän kirjan arvostelijalle. Aino Sibeliuksen (1871-1969) kirjekokoelman ilmestyminen jos mikä antaa mahdollisuuksia myytin purkuun ja kriittisempien sävyjen esiin nostamiseen. Kuten edellisestä jo huomaa, Aino Sibeliukseen keskittyvän kirjan arviota on vaikea aloittaa ilman viittausta säveltäjämestarin ylivoimaiseen kuvaan.

Yliopistot ovat viime vuosina tehneet kovaa tulosta. Graduja ilmeisesti syntyy, kun syntyy maistereitakin, ja toisin päin: gradujen syntyä on autettava eri tavoin, jotta tulostavoitteisiin päästään. Toki kaikkien yliopistojen ja koulutusohjelmien perusajatuksena on aina ollut, että sisään tulleet pääsisivät myös ulos. Viime vuosina pro gradu -kysymys on kuitenkin terävöitynyt entisestään, onhan graduvaihe usein opintojen pullonkaula, jossa viivytään huomattavankin pitkään.

Teoksellaan ”Fermat’n viimeinen teoreema” mainetta saavuttanut intialais-brittiläinen fyysikko ja tiedetoimittaja Simon Singh on kokeneen popularisoijan ottein tarttunut kryptografian historiaan ja tuloksena on teos nimeltä ”Koodikirja - salakirjoituksen historia muinaisesta Egyptistä kvanttikryptografiaan”. Sanottakoon jo tässä, että kirja on vauhdikas huipulta-huipulle-johdatus aiheeseen, ei perusteellinen yleisesitys; sellaista kaipaavien on syytä kääntyä esim. David Kahnin teoksen ”The Codebreakers” puoleen. Vanhan ja keskiajan Singh ohittaa nopeasti, osin siksi, että jo antiikin aikana kehitetty yksiaakkosinen korvaussalakirjoitus säilyi käytössä aina renessanssiajalle saakka, jolloin kielentutkijat kehittivät keinon murtaa se frekvenssianalyysin avulla.

Siviiliväestön selviytymistarinoita talvisodasta Siviiliväestön sotakokemukset ovat nykyään kansainvälisestikin historiantutkimuksenkin mielenkiinnon kohteena. Erityisesti uusi piirre on lasten kohtaloiden selvittäminen ja heidän sotatarinoidensa muistiin merkitseminen. Kotiliesi järjesti vuonna 1996 kirjoituskilpailun lasten ja naisten talvisodan muistoista. Kaija Valkonen on koonnut siihen lähetetyistä kirjoituksista lähes sadan kirjoituksen kokoelman, jonka Otava on julkaissut.

Henrik Porthan, J.V Snellman, Yrjö-Koskinen, Edvard Westermarck, Hannes Gebhard, Eino Kaila, Henrik von Wright... Suomi on pieni maa, jolla on lyhyt sivistyshistoria. Muutamat samat suurmiehet ja älymystön edustajat ovat vaikuttaneet monella rintamalla.

Magnus Londenin teoksen suomenkielinen nimi lupaa paljon. Kirjan pitäisi paljastaa seuramatkailun syvin olemus. Ehkäpä suomentajan (Ritva Lassila) olisi kannattanut olla uskollisempi alkuperäiselle nimelle Charter - ett reportage om resan till solen. Vaivaa kirjan teossa on nähty harvinaisen paljon.

Antoiko kapitalismi proletariaatille elämän? Marxilta lainatun lauseen hupaisa ajatussisältö kuvaa hyvin sveitsiläisen taloustieteen nobelistin Friedrich A. Hayekin (1899-1988) teosta, jonka alkuperäinen nimi kertoo käännöstä paremmin olennaisen: The Fatal Conceit - The Errors of Socialism. Hayek oli vapaan markkinatalouden ankara puolestapuhuja, joka vuosikymmenien ajan kävi poleemista kamppailua sosialismia ja keynesläisyyttä vastaan.

Muistan kun olin pieni, että isovanhempani kertoivat juttua, jonka mukaan Sibeliuksen lääkäri rajoitti säveltäjän tupakanpolton yhteen sikariin päivässä. Ikääntynyt säveltäjä noudatti neuvoa, mutta sikarit olivatkin sitten sen kokoisia, että niistä olisi riittänyt usealle polttajalle! Tieto löytyy myös Vesa Sirén kokoamasta Sibelius-kirjasta. Hän on kerännyt säveltäjästä yksien kansien väliin mittavan, lopulta uuvuttavan määrän aikalaismuisteluita, haastatteluja, kirje- ja päiväkirjakatkelmia ynnä muuta materiaalia.

Eilen illalla (15.3.) lueskelin Stuart Hallin kirjaa Identiteetti ja katselin samalla MTV:n uutisia. Loppukevennyksenä tuli juttu maahanmuuttajien ammattikurssita, jolla heistä koulittiin mehiläishoitajia.

Tutkijaliiton Paradeigma-sarjan uusi kirja "Foucault/Nietzsche" on kahdella tavoin ajankohtainen: ensinnä Nietzschen juhlavuoden tähden, toiseksi täyttämään kurssikirjastojen avoimia hyllyjä kohdassa "Foucault". Michel Foucault ja Friedrich Nietzsche ovat varmasti oman vuosisatamme luetuimpien ajattelijoiden joukossa ja samantien myös "perusteellisesti väärin ymmärrettyjen" listan kärkipäässä, kysykääpä keneltä hyvänsä. Edellinen on myös pitkälti vastuussa oman vuosisadanloppumme kiinnostuksesta jo natsiksi ja ties miksi hirviöksi leimatun saksalaisen kolleegansa uudelleenymmärtämiseen ensimmäisenä (post)modernina filosofina. Onkin varsin järkeenkäypää tuottaa myös suomenkieliselle lukijalle lisää materiaalia, jonka avulla muodostaa oma kuvansa kyseisten herrojen ajattelutapojen merkityksestä omalle alallemme ja ajallemme.

Jos jotain pitäisi sanoa muodikkaaksi yhteiskuntatieteellisten ja humanististen alojen opiskelijoiden parissa niin diskurssianalyysi olisi varteenotettava ehdokas. Tähän on monia eri syitä. Diskurssianalyysiä (DA) voidaan soveltaa erilaisiin aineistoihin, trendikkyydessään se ei ole saavuttanut 'parasta ennen' päivämäärää, diskurssianalyysejä on erilaisia ja niitä voidaan formaalisti tai vähemmän formaalisti, kriittisesti tai vähemmän kriittisesti soveltaa monenlaisiin analyysi- ja abstraktiotasoihin. Lisäksi, kuvitellun post-diskurssianalyysin uhkan sijaan kiistoissa onkin kyse koulukuntaeroista (kukaan ei kumoa ketään vaan kyse on siitä mitä kulloinkin halutaan tietää) ja mikä tärkeintä, DA:sta on saatavilla suomenkielisiä perusteoksia.

KESYTETYN KESKILUOKAN (JA KÄNNYKKÄKANSAN) SOSIOLOGIAA? 2000-luvun elämän toimittajien, Tommi Hoikkalan ja J.P. Roosin - kuten myös eräiden kirjoittajien - mielestä kännykkä on sopiva metafora tiivistämään uuden vuosituhannen alun keskeisiä teemoja.

Pasi Saukkosen väitöskirja käsittelee tärkeätä ja mielenkiintoista aihetta: kansallista identiteettiä. Sehän on yksi niistä käsitteistä, joita kaikki käyttävät, mutta joille oikeastaan kukaan ei osaa antaa sellaista määritelmää, jonka edes useimmat muut voisivat hyväksyä. Kansallisesta identiteetistä puhutaan kuitenkin julkisuudessa jatkuvasti, ja myös me suomalaiset pohdimme yksityiselämässämme omaa suomalaisuuttamme ja sen merkityksiä. On siis erittäin kiinnostavaa, mitä valtio-opin tutkija saa irti, kun hän lähtee vertailemaan suomalaisten ja hollantilaisten kansallisia identiteettejä.

Humanistiset tieteet ovat lähes määritelmän mukaisesti tieteenaloja, jotka ovat jatkuvasti kriisissä, eikä resurssien tapahtumassa oleva uusjako hyödyllisten alojen hyväksi taida kriisiä helpottaa. Kirjallisuustieteessä kriisitunnelmat ja debatit ovat liittyneet viime vuosina erityisesti kulttuurintutkimuksen asemaan ja oppialan luonteen muuttumiseen. Usein on puhuttu oppialan hajaantumisesta ja tutkimuksen liiasta teoriapainotuksesta ja toisaalta taas tarpeesta ”avautua” kulttuurintutkimuksen ja laajemmin poikkitieteellisyyden suuntaan. Siten oli mielenkiintoista nähdä, miten tilanne on koettu tarkasteltavana olevan kirjan valossa suomenruotsalaisessa yliopistossa.

Ei ole mitenkään hämmästyttävää, että tamperelaisen sosiologin Pertti Alasuutarin laadullisen tutkimuksen metodioppaasta on otettu jo kolmas uudistettu painos. Pikemmin päinvastoin. Alunperin vuonna 1993 ilmestynyt ‘Laadullinen tutkimus' kuuluisi mielestäni kaikkien humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden kivijalkakirjallisuuteen gradun tekijöistä väitelleisiin. Eikä kirjasta varmasti haittaa ole muillakaan akateemisilla aloilla.

Suomalaisen säveltaiteen mestariksi nostetun Jean Sibeliuksen elämä ja musiikki jaksaa kiehtoa ja kiinnostaa yhä edelleen niin tavallisia lukijoita kuin tutkijoitakin. Uusin tulokas Sibelius-saralla on Helsingin Sanomien musiikkitoimittajan Vesa Sirénin kirjoittama elämäkerta säveltäjästämme. Lähestymistapa poikkeaa kuitenkin perinteisestä elämäkerrasta - tällä kertaa puheenvuoron saavat Sibeliuksen aikalaiset. Kirjaansa varten Sirén on koonnut mittavan aineiston.

KIRJAILIJAN TAVOITTEET Kai Nieminen on asettanut tavoitteekseen suomentaa Lönnrotin Kalevalan nykylukijan ymmärtämään ja helpommin lähestyttävään muotoon. Niemisen ja SKS:n työlle asettamista tavoitteista seuraa, ettei Kalevala 1999:än kirjoittamisessa teoksen itsenäisyys ei ole ollut keskeisintä: tapahtumat noudattavat Kalevala 1849: kulkua, toistojen karsimisesta huolimatta mitään keskeistä ei saisi jäädä pois, ennen kirjoitettu koetetaan kertoa ymmärrettävämmin, nykylukijaa kiinnostaen. Suomennostyöhön kuuluu, että hän haluaa esittää Kalevalan kokonaan, luku luvulta, tapahtumat säilyttäen. Niemisen tavoite lähenee Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kertojan tavoitetta, hän halusi Aarne Kinnusen mukaan esittää veljesten elämän kokonaisena, alusta loppuun.

Kalevala 1999. Elias Lönnrotin 1849 ilmestyneen Kalevalan pohjalta kirjoittanut Kai Nieminen ja kuvittanut Adam Korpak. SKS, Helsinki 1999. 261 s.

Monica Nerdrumin kirja saariston naisista on Åbo Akademin pohjoismaiseen etnologiaan (nordisk etnologi) tehty väitöskirja. Alueellisesti kirja kattaa Turunmaan (Åboland) saariston eli Varsinais-Suomen saaristoalueelta pääkieleltään ruotsinkieliset kunnat, ajallisesti siinä käsitellään koko 1900-lukua. Aineisto on koottu vapaamuotoisesti vastattavilla kyselyillä ja haastattelemalla. Kirja on mieltä lämmittävä kuvaus naisten työstä ja arjesta.