Arvostelut

Suomesta on maalailtu kuvaa maana, jossa tietotekniikka leviää maailmanennätysvauhtia. Kännykkä kuuluu jokamiehen ja -naisen, kohta jo lastenkin varusteisiin, ja Internet-liittymiä on väkilukuun nähden ennätysmäärä. Teknologian ja tietoyhteiskunnan katsotaan leviävän vääjäämättä ikäänkuin jonkin ulkoisen voiman vaikutuksesta. Kansalaisen osaksi jää sopeutua yhteiskunnan muutoksiin ja hankkia niitä uudenlaisia taitoja ja valmiuksia, joita tietoyhteiskunnassa tarvitaan.

Kriisi, kritiikki, konsensus -projektin julkaisuna on ilmestynyt Hannu Salmen valittujen kirjoitusten kokoelma. Kirja sisältää 11 suomalaisen elokuvan historiaa käsittelevää kirjoitusta, jotka yhtä lukuunottamatta ovat aikaisemminkin julkaistuja. Nyt kirjaksi koottuja artikkeleita on kuitenkin jossain määrin uudistettu ja täydennetty uuden tutkimuksen tiedoilla. Suomalaisille elokuvatutkijoille nämä kirjoitukset ovat kuitenkin varsin tuttuja.

Arvelin kyllä jo etukäteen, että Enimmäkseen Kirkasta ei ole minun kaltaiselleni lukijalle kirjoitettu. Aiemmin lukemieni elävien ja kuolleiden suomalaisen populaarimusiikkitaivaan tähtien elämäkertojen perusteella odotin pääpiirteissään kuvausta herkästä taiteilijasta, joka ei tahdo pahaa kenellekään, joka on vastoinkäymisten kohdatessa yleensä vain olosuhteiden orja, ja jonka elämää ohjaa musiikin ylimaallinen voima. Suurelta osin Enimmäkseen Kirkasta vastasi näihin odotuksiin. Jo teoksen lähtökohta sanelee tämän: vaikka teos onkin puoliksi Kirill Babitzinin nimissä, on sen kirjallisesta ulkoasusta etupäässä vastuussa pitkän linjan toimittaja Raila Kinnunen.

Ritareiden historian alku tavataan nykyisin ajoittaa karolinkivaltakunnan loppuvaiheisiin 800-900-luvulle, jolloin ilmaantui uusi ratsain taistelleiden sotureiden luokka. Aluksi nämä varhaiset ritarit olivat asemaltaan selkeästi varsinaisen aristokratian alapuolella, osa hädin tuskin erotettavissa tavallisista talonpojista. Sotilaallisen erikoistumisen kautta ritareiden arvostus kuitenkin nousi, ja 1000-luvulla myös aateliset alkoivat liittää soturia tarkoittavan sanan "miles" arvonimiensä joukkoon. Niin ikään ritariksilyömisseremoniat alkoivat yleistyä 1000-luvun jälkipuoliskolla.

Artikkelikokoelma Suomalainen nainen on syntynyt (EU-puheenjohtajamaan) tarpeesta koota muiden eurooppalaisten luettavaksi jonkinlainen yleisesitys suomalaisen tasa-arvon historiasta ja suomalaisen naisen nykyiseen asemaan johtaneista juurista. Kirja on tarkoitettu laajalle yleisölle, ennen kaikkea eurooppalaiselle yleisölle ja sitä on ohjannut halu kertoa, miten me suomalaiset naiset olemmekaan niin pärjääviä ja hyviä. Tämä retoriikka hallitsee kirjan takakannen tekstiä ja lyhyttä esipuhetta, jonka Päivi Setälä ja Päivi Lipponen ovat kirjaan tuottaneet. Uskoisin, että lähes jokaisen naistutkimusta tuntevan nuo ylistävät lauseet suomalaisen naisen ylipärjäävyydestä jokaisella elämänalueella, vahvuuden eetoksesta ja ennen muuta yhtenäisestä suomalaisesta naissubjektista saavat takajaloilleen.

Murhamysteeri piikalain aikaan Poliittinen kädenvääntö kotityön tuesta alkoi jo keväällä 1996. Keskustelua kotityön yhteiskunnallisesta tukemisesta jatkettiin eduskunnassa aina kesän 1997 loppuun asti, jolloin päätettiin kahdesta kotityön tukea koskevasta laista. Poliittisena kompromissina kotityön verovähennysoikeus otettiin käyttöön osassa ja yritystuki osassa Suomea. Julkisessa keskustelussa kokeilut saivat nopeasti piikaleiman - puhuttiin piikatuesta, piikalaista, piikakokeilusta, paluusta piikomiseen jne.

Matka taiteen historiaan on oppikirjaksi laadittu kronologinen katsaus länsimaisen ja suomalaisen kuvataiteen ja arkkitehtuurin historiasta. Oppikirjan kohderyhmäksi on takakansitekstissä mainittu lukiolaiset, käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitosten sekä taidekoulujen opiskelijat, mutta myös kulttuurihistorian, uskontotieteen ja historian opiskelijat. Lukemani perusteella edellisille teos voi ehkä jossain määrin olla käyttökelpoinen, jälkimmäisille sen sijaan en kirjaa suosittelisi. Lähtökohdiltaan teos on hyvin perinteinen, uskallan sanoa jopa vanhakantainen tyylihistorian oppikirja.

KAIKKI ON IHMEELLISTÄ ... Onko teoksen kansikuva buddhalaisen mytologian Tuulihevonen vai Tolkienin Musta ratsu? Ei. Sen täytyy olla Pushkinin Vaskiratsu, sillä runokirjan tekijä, Jyväskylän yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden professori, on väitellyt Pushkinin lyriikasta.

Heikki Wariksen sosiaalihistorian klassikossa Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle (1932) selvitetään oivallisesti teollisuusyhteisön muotoutumista. Kuten muistamme, reilut sata vuotta sitten alkoi maaseudun tilaton ja varaton väestö siirtyä kaupunkeihin. Teollisuusyhteisöissä työn lisäksi työläiselle järjestettiin usein asunto, joissakin tapauksissa jopa polttopuut ja ruokaperunat. Tuolloin avainasanana kaikkeen oli yhteisöllisyys - niin työnantajan kuin työtekijäinkin näkökulmasta.

Kirsi Pohjola tuo väitöskirjallaan oman panoksensa viime vuosina pinnalla olleeseen elämäkertatukimukseen. Hän etsii sitä, mistä ei puhuta, mille ei löydy kieltä, hämärän aluetta. Omaelämäkerroissa ja muistelmissa pääpaino on tarinassa, joka useimmiten noudattaa muotoa 'vaikeuksien kautta voittoon'. Ne kokemukset, joita on vaikea kielellisesti hahmottaa tai ilmaista, jäävät kirjoittamatta.

Sir Ernest Shackleton on paitsi eräs vuosisatamme myös koko maailmanhistorian kunnioitetuimpia ja kunnioitettavimpia epäonnistujia. Shackleton ei itse päässyt koskaan todella nauttimaan maineestaan, mutta ehkä juuri siksi hän onkin maineensa ja useampienkin kirjojen arvoinen. Tunnetuimmat lienevät useiden elämäkertojen ohella Shackletonin alusten kapteenina toimineen Frank Worsleyn “Shackleton’s Boat Voyage”, tutkimusmatkailijan itsensä kirjoittama “South” ja Alfred Lansingin “Endurance” (suomennettu vuonna 1959). Olikin varsin mielenkiintoista tarttua uuteen aiheesta kirjoitettuun kirjaan varsinkin kun se vielä oli vastikään käännetty suomeksi.

Filmi poikki on Jari Sedergrenin väitöskirja poliittisen historian oppiaineeseen. Teoksessa tulevat kuvatuiksi toista maailmansotaa edeltäneet, sodan aikaiset ja sitä välittömästi seuranneet keskeisimmät suomalaisen elokuvan tekemiseen vaikuttaneet tekijät - käytännössä mikään elokuvan osa-alue ei voinut paeta sodan vaikutuksia: tekijät joutuivat rintamalle, materiaaleista ja välineistä oli pulaa, ja sisältöä kontrolloitiin erityisesti sensuurin keinoin. Erityisen keskeisiksi teoksessa nousevat havainnot suomalaisten päättäjien luovimisesta Yhdysvalloista, Saksasta ja Neuvostoliitosta tulleiden kaupallisten ja ideologisten paineiden ulkopoliittisessa hyökyaallokossa. Filmi poikki on myös kuvaus siitä, kuinka merkittävä asema (audio)visuaalisella tiedonvälityksellä nähtiin - ja nähdään yhä - olevan "todellisuuden" muokkaamisessa.

Tuppisuinen mies ilmestyi vuosi sitten antamaan oman lisänsä suomalaisen miestutkimuksen ohkaiseen perinteeseen. Teoksen painotus on kielitieteellinen, mutta ei suinkaan kapeakatseisesti. Mukana on formaalien sanasto- ja kielitarkastelujen ohella myös mm. lehtijuttujen, elokuvien, korttipelin ja runouden analyysejä.

Anne Kuorsalon (ex-Sailas), Ilmari Susiluodon ja Martti Valkosen toinen yhteisyritys "Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko" ei pärjää laadullisesti kirjoittajakolmikon ensiteokselle. Vuonna 1996 ilmestynyt "Venäjä - jättiläinen tuuliajolla" oli tervetullut pika-analyysi Venäjän murroksesta ja Neuvostoliiton lopusta. Kirja herätti myös vilkkaan keskustelun esim. Helsingin Sanomien sivuilla.

PUHDISTAUTUMINEN MOOTTORIPYÖRÄN SATULASSA Keijo Virtanen: Tielle Tuuleen. Matkakertomuksia. Palokka: Sharda, 1999. ISBN 951-97960-1-0 hartman@sci.

Jari Eskolan ja Juha Suorannan viime vuoden puolella ilmestynyt teos: "Johdatus laadulliseen tutkimukseen" on virkistävä lisä kasvatustieteen ja sosiologian tutkimusmenetelmiä käsittelevään kirjallisuuteen. Käsillä oleva teos on suunnattu tieteellistä tutkimusta aloitteleville opiskelijoille, mutta toivoisin sen saavan lukijoita myös tutkielmien ohjaajien parista. Vaikka kirjoittajat ovatkin pitäneet silmällä juuri käyttäytymistieteille tyypillisiä tutkimuksen kohteita ja kysymyksenasetteluita, en näe mitään estettä sille, etteivätkö käsiteltävät aiheet voisi herättää kiinnostusta myös historiantutkijoissa. "Johdatus laadulliseen tutkimukseen" on hyvin käytännönläheinen teos, jossa esitellään erilaisia tutkimusmenetelmiä (aineiston kokoaminen, sen järjestäminen ja analysointi), sekä pohditaan tutkimuksen kirjoittamiseen liittyvää problematiikkaa niin konkreettisella tasolla kuin se on aiheen huomioonottaen mahdollista.

Keski-Suomen bibliografian ensimmäinen osa ilmestyi 1988. Se sisälsi tiedot keskisuomalaisesta kaunokirjallisuudesta. Toinen osa Tietokirjallisuus 1966-1986 ilmestyi 1996. Näitä kirjoja olivat edeltäneet Heikki S.

ISÄNMAAN PUOLESTA - MITÄ VASTAAN? Suojelupoliisi 50 vuotta Toimittaneet Matti Simola ja Tuula Sirviö. Gummerus Jyväskyla 1999 Vasta ilmestynyt Suojelupoliisin historia on mittava teos ennen kaikkea kun ottaa huomioon kaiken siihen haalitun tiedon poliittisen arkaluontoisuuden omana aikanaan. Koska teos kuitenkin ilmestyy uuden vuosisadan kynnyksellä sitä lienee lupa käsitellä kuin tullivirkailja maahanmuuttajaa - taman motiiveja ja kerrotun tarinan vastaavuutta siihen suomalaiseen nyky-yhteiskuntaan nähden ja mahdollista pärjäämista siina.