Käydessäni läpi Kansalliskirjaston digitoituja hautarunoja 1600-luvulta panin merkille, että niissä esiintyy toistuvasti dialogimuotoa eli vuoropuhelua vainajan ja hänen läheistensä välillä. Tavallisimmin dialogimuotoiset runot on kirjoitettu naispuolisille vainajille, jotka runossa puhuttelevat aviopuolisoaan ja lapsiaan. Nämä runot rakentuvat usein vainajan ja hänen aviopuolisonsa puheenvuoroista. Puoliso suree edesmennyttä vaimoaan ja vainajan puheenvuoroissa lohdutetaan surevia ja jätetään jäähyväisiä. Vuoropuhelua…

Lue lisää