Viestinä lukijoilleni ja Martti Anhavalle. Clive Jamesin ”Cultural Amnesia” on se kirja, joka voi vaikuttaa vakavasti. Martti A. tuskin kärsisi tappiota kaivamalla esiin täysin tuntemattoman mutta nyt Moskovassa uutena painoksena ilmestyneen Pavel Muratovin kolmiosaisen kirjan Italian renessanssin taiteesta, arkkitehtuurista ja kirjallisuudesta. Se olisi siis samaa lajia kuin Goethe ja Burckhardt, mutta parempi.James, australialaislähtöinen lehtimies, ei…

Lue lisää

Suomensin näitä Hellemanin tilauksesta Tammen joulukirjaan kauan sitten. Haastattelu on The Paris Review -lehdestä vuodelta 1956.”Faulkner:Me epäonnistuimme kaikki pyrkiessämme täydellisyyteen. Arvoin meitä kirjailijoita loistavasta tappiosta mahdottoman edessä. Ajattelen että jos voisi kirjoittaa kaikki teokseni uudestaan, pystyisin varmasti tekemään sen paremmin, ja se on taiteilijalle tervein tila. Siksi hän tekee jatkuvasti työtä, yrittää aina uudestaan; hän…

Lue lisää

Neuvoin puhelimessa Ekholmille Clive Jamesin ("Cultural Amnesia"). Ekholm on syystä vuoden menestyskirjailija Donnerin elämäkerrallaan. Sanoin vain, että koska James on paras, on hyödyksi katsoa, mihin Donner tai Paasilinna, Anhava, Haavikko tai Meri eivät likimainkaan yltäneet, vaikka yrittivät.Hän taisi innostua. Hän  on kova innostumaan. Esseessään John Keatsistä James mainitsee kadenssin. Leevi Lehto, nyt vainaja, ei onnistunut Keatsin ”Syksyn…

Lue lisää

Mitä tullee jussista, mittumaarista, keskikesän pitkästä päivästä ja lyhyestä yöstä? Kukkiiko sananjalka, näkyykö aarnivalkeita? Sataako, paistaako, vai miettiikö ylipäänsä kenkään, mitä mahtavat luonnonmerkit sekä juhannusyön ihmeet enteillä? Luultavaa sentään lie, että kun juhannusliikenteen humu hiljenee ja Lahdenseudun pullonkaula kerran narahdettuaan aukeaa, kun pakaasit puretaan ja sauna alkaa lämmetä, niin sekä hiljentyneissä kaupungeissa että satojen järvien…

Lue lisää

Marcel Proust, Kadonnutta aikaa etsimässä: Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa 2. Paikannimet: Paikkakunta. Suomentanut Inkeri Tuomikoski. Helsinki: Otava, 1982. Alkuteos À la recherche du temps perdu. A l’ombre des jeunes filles en fleur. Noms de Pays: Le Pays (1919).H. K. Riikonen kirjoittaa:Kylpylät, muodikkaat sesongit kansainvälisissä lomakohteissa, parantolat ja muut vastaavat paikat, joissa oleskellaan pitempiä aikoja, ovat ennen…

Lue lisää

16.6.2020

W.H. Auden, yksi menneen vuosisadan ylistetyimmistä runoilijoista, oli kuuluisa myös kielellisen työn mestarina. Hänen jäljiltään sanojen saumat eivät irvistäneet ja kielen rytmit ja melodiat olivat viimeisen päälle kohdallaan.Clive Jamesin ”Cultural Amnesia. Notes in the Margin of my Time” on ylivoimaisesti paras esseekokoelma tietoni tulleista. Kaikista. James kuoli viime syksynä. Hän oli lähtöjään australialainen. Niin päinvastoin…

Lue lisää

Mennyt kevät on ollut varsin poikkeuksellinen. Korona levisi maailmalla ja meillä; on ollut surua, huolta ja murhetta. Uutiset täyttyivät kuvilla tehohoidossa makaavista ihmisistä ja tyhjistä suurkaupunkien kaduista. Myös suomalaiset joutuivat linnottautumaan koteihinsa ja opettelemaan etätyöskentelyä. Monet perhetapaamiset, juhlat, merkkipäivät ja valmistujaiset jäivät juhlimatta tai niitä on juhlittu pienimuotoisesti vain perhekunnittain. Oma etätyöjaksoni kesti kaikkiaan runsaat…

Lue lisää

Suomen eteläisimmän kalliomaalauksen Pohjan Lammasjärvellä Raaseporissa löysi muusikko Sami Wirkkala suppilautaillessaan järvellä elokuussa 2016. Ensimmäisenä huomion kiinnitti suurinenäinen, punertava ukon profiili ylhäällä kalliossa (kuva 1). Se osuu monen muunkin silmään kaakosta päin kalliota lähestyttäessä. Samin ystävä teki maalauksesta ilmoituksen maakuntamuseoon, mutta sähköposti katosi jonnekin virastojen eetteriin. Suomen ensimmäisen kalliomaalauksen löysi säveltäjä Jean Sibelius vuonna 1911…

Lue lisää

As spring goes by, I am preparing an expedition to the Kola Sami, supported by the SKS, which expressed a keen interest in my project. This feels very symbolic, given the fact that over one hundred years ago Armas Launis, one of the first Finnish yoik collectors, set off on a trip to Lapland (1904)…

Lue lisää

Kello pirisi koulun päättymisen merkiksi kolmen aikaan iltapäivällä. Kymrinkielisen ala-asteen edustalla velloi massa äitejä, isiä, lastenhoitajia ja isovanhempia noutamassa koulun kuuttasataa sinikeltaisiin koulupukuihin puettua pikkukoululaista − täällä Walesissa harva alakoululainen saa kulkea koulumatkoja ilman aikuista. Kolmevuotias poikani Lucas ryntäsi paikalle, tökkäsi koulun logolla varustetulla kirjalaukulla reiteen ja vaati eväitä kiukkuisen kaoottisella koodinvaihdolla: − Fi eisiau…

Lue lisää

22.5.2020

Aina kun minua moititaan, olen samalla kannalla muutoin kuin että olisin osannut hoitaa tuon haukkumisen itse osuvammin.Siksi moitin muita. Stalin oli kirjailija Nikolai Gogolin keksintö. Se toinen hyväkäs, pahuuden pöllyttäjä Dostojevski, taisi sanoakin, että kaikki me tulemme Gogolin viitan alta. Suurinkvisiittorin hahmolla hän osoitti, että hyvyydelle ja pahuudelle on samat keinot. Korkea kirkonmies ilmoitti Jeesukselle…

Lue lisää

Pirunkirkon lohkareluola kaartuu päälleni, valtavat kivet sulkevat viileyteen kallion sisälle. Tarina kertoo, että luolan hyllyn perällä olevasta halkeamasta näkee pirujen kirkonmenot. Kiipeän hyllylle.  Jalkani lipeää kiivetessä muutaman kerran, mutta pääsen tasanteelle. Kun silmäni tottuvat pimeyteen, näen halkeaman takaseinämässä, ja myös päälläni roikkuvan valtavan lohkareen. Kuva: Nina Mutik. Painan kasvoni rakoon, tuoksuu märkä kallio ja kylmä…

Lue lisää

17.5.2020

Haluaisin olla se viisas henkilö (Peter Boxall), joka toimitti kirjan ”1001 Books You Must Read Before You Die” uuden painoksen eli sen, jossa on kirjoja muualtakin kuin englantia puhuvasta maailmasta. Tosin antiikki on sivuutettu.Jonathan Yardleyn ”Second Reading” onkin tässä, tämä blogi. Yardley on kyllä helvetin hyvä. Kirjan idea on ollut poimia kirjoja tyypillisesti 50 tai…

Lue lisää

Kyösti Wilkunan osin omaelämäkerrallinen romaani Vaikea tie (1915) kuvaa nuoren, talonpoikaistaustaisen ylioppilaan kehitystä ulkokohtaisesta sosialismista hänelle itselleen perinnöllisten, ”patriarkkaalis-pietististen vaistojen” ohjaamaan elämännäkemykseen. Siksi vaikea tie näyttää ainakin alkuun silmiinpistävän yksilölliseltä, keskushenkilö Markus Kaarlelan omakohtaiselta toiviolta. Kaksi tärkeää, jännitteitä synnyttävää juonnetta hänen kasvukertomuksessaan kuitenkin on. Ensinnäkin tuo tie käy läpi vuoden 1905 suurlakon, ja läpi Helsingin,…

Lue lisää

Huristelemme lähes autiota Petsamon tietä Raja-Joosepista koilliseen, tunturiruska on heleimmillään. Mieliala on sen mukaisesti juhlallisen korkealla. Vihreän pakettiauton ohjauspyörän takana on murmanskilainen Semjon. Arvaan hänen tausta-ammattinsa keinuvasta käynnistä.  Niin hän kertoo itsestään: entinen valtamerikalastaja. Kalastus ei enää ole entisellään, oli pakko vaihtaa ammattia. Tie on osittain päällystämätön, hiekka pöllyää ja kuoppia pitää väistellä. Titovkan kohdalla…

Lue lisää

”Ulla Lipponen olisi jo tarttunut tähän”, muistan pohtineeni kollegan kanssa helmikuussa, kun huhuja ja meemejä oli alkanut liikkua vielä kovin etäisen oloisen koronaepidemian ympärillä. Entisellä kansanrunousarkiston tutkijalla oli kyky reagoida nopeasti ajankohtaisten tapahtumien generoimaan perinteeseen. Ulla Lipposen (1941−2015) ansiosta arkiston kokoelmat karttuivat muun muassa WTC-terrori-iskun  ja Lahden dopingskandaalin  synnyttämällä sähköpostihuumorilla. Koska olimme selvästikin poikkeuksellisen ajan…

Lue lisää

Yoshida Kenkōn Joutilaan mietteitä (Tsurezuregusa). Suom. Kai Nieminen. Helsinki: Tammi, 1978.Bo Pettersson kirjoittaa:Rakastetuimpia suomalaisia iskelmäklassikoita 1930-luvulta on Matti Jurvan sävellys ja Tatu Pekkarisen sanoitus ”Väliaikainen”. Moni muistanee tämän kuplettilaulun sanoituksen elomme riemusta ja rikkaudesta sekä pettymyksestä, jotka kaikki ovat väliaikaisia. Sen on sittemmin tehnyt tunnetuksi Tapio Rautavaara, Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann, kaikki hitaana melankolisena…

Lue lisää

Kerran erään vappua käsitelleen suomen kielen oppitunnin jälkeen japanilainen yliopisto-opiskelija tuli huolissaan kysymään minulta, mistä hän voisi saada lainaan opiskelijahaalarit − eihän hän voi osallistua opiskelijoiden vappurientoihin ilman asiaankuuluvaa asua. Huomasin opiskelijan vakavasta ilmeestä, että vastaukseksi ei riitä, että vappuna voi pukeutua mihin asuun vain. Monille suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin oppijoille on tärkeää viettää…

Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää