Maria Michelsdotter syntyi 17.6.1735 Harjunpään kylässä Porin maaseurakunnassa. Isänsä Michel Mattsson viljeli tilaa, jonka nimi on kirjoitettu sekä Loukkula että Loukkola.Marialla oli sisaria, muttei yhtään veljeä. Marian mentyä naimisiin hänen Kokemäen Hiidenojassa syntyneestä miehestään Jacob Erikssonista tuli Loukkulan kotivävy (RK Pori msrk 1759-1764, 133; 1771-76, 15). Avioliitossa syntyi monia lapsia ja aikuiseksi selvinneestä Andersista tuli isänsä jälkeen…

Lue lisää

Kirjoittaja: Ossi TammistoTeijon vanhan ruukkikylän vierellä kohoavalla kukkulalla seisoo maamerkkinä piskuinen kirkko, jonka keskeltä nouseva torni tekee lievästi itämaisen vaikutelman. Aivan mitätön ei kirkko ole kooltaan, sillä sinne mainitaan mahtuvan noin 100 henkeä, ja ainakin kauneimpia joululauluja laulettaessa kirkon mainitaan olevan täynnä.Mutta miten kirkko on päätetty rakentaa tähän kylään? Sepä onkin varsin kiehtova tarina, jonka…

Lue lisää

Santeri AikioKyllähän siitä puhuttiin jo historian perusopintojen johdantokurssilla. Nimittäin siitä, että historiantutkimusta tai sitä läheisesti muistuttavaa työtä tehdään runsain määrin myös yliopistoyhteisön ulkopuolella. Asia ei kuitenkaan tuolloin tuntunut kovin merkittävältä luennoitsijoiden sivulauseissa – mehän olemme täällä oppimassa akateemikoiksi, mitäs ne amatöörihistorioitsijat enää meitä koskettavat? 1700-luvun ruotujakolaitosta käsittelevää pro gradu -opinnäytetyötä tehdessäni (2023) löysin itseni tilanteesta,…

Lue lisää

Käydessäni läpi Kansalliskirjaston Finna-tietokannan tietoja 1700-luvun lopun henkilörunoudesta huomioni kiinnittyi oudolta vaikuttavaan otsikkoon: Ehe Bund mit dem Tod, det är Ägta-förbund med Döden. Siis avioliitto kuoleman kanssa. Otsikon tietojen perusteella kyse ei ollut hautarunosta kuten ensin ajattelin, vaan häärunosta vuodelta 1777. Sulhanen oli Pietarsaaren kaupunginkirurgi Lars Thodén (1747–1790) ja morsian Susanna Christina Gallenia (1758–1806). On…

Lue lisää

Ere NokkalaAugust Ludwig Schlözerin merkitys Pohjolan historialle ja globaalihistorialleSuomen historiankirjoituksen perustajana tunnettu Henrik Gabriel Porthan (1739–1804) teki elämänsä aikana yhden merkittävän matkan ulkomaille. Hän vieraili saksan johtavaksi valistusyliopistoksi nousseessa Göttingenin yliopistossa kesällä 1779. Göttingenissä Porthan halusi tavata erityisesti historioitsija August Ludwig Schlözerin (1735–1809) ja Vanhan testamentin eksegetiikantutkijan, orientalisti Johann David Michaeliksen (1717–1791). Porthanin tapaaminen Schlözerin…

Lue lisää

Kirjoittanut: Ossi TammistoFRANS FERDINAND DE PONT (1799-1868)Tällä kertaa olemme jälleen Sauvon hautausmaalla, mutta kohteenamme ei ole mikään herätysliikejohtaja tai kirkonmies. Sen sijaan teemme lyhyen katsauksen erään upseerin elämään, joka risteää sekä merkittävien pappissukujen että evankelisen herätysliikkeen kanssa. Tämä on Frans Ferdinand de Pontin tarina.De Pontien hautamuistomerkki Sauvon kirkon vieressä, takana Rosenlewien sukuhautoja. Kuva itse otettu.Somerolta sotilaaksi…

Lue lisää

NILS KRISTIAN SANMARK (1769-1839)Kirjoittanut: Ossi TammistoKävinpä männä viikolla Paimion hautuumaalla. Siellä silmiin osui useampikin hautamuistomerkki, joista nyt kerron teille tämän tarinan. Sen näet pystytti vainajan jälkipolvi kauan hänen kuolemansa jälkeen, 1900-luvun alkupuoliskolla. Niinpä syntyi halu selvittää kenen muistoa oli näin kauniisti kunnioitettu.Kuvassa Sanmarkin hautamuistomerkki Paimion kirkkomaalla. Pahoittelen tekstin heikkoa erottuvuutta. Kuva itse otettu.Nils Kristian Sanmark, tai hautakivessään…

Lue lisää

Kirsi LaineTorppiin liittyvästä suomalaisesta historiankirjoituksesta tulee ensimmäisenä mieleen Viljo Rasilan tutkimukset torpparikysymyksestä (1961 ja 1970) ja Matti Peltosen teos Talolliset ja torpparit (1992). Suomalaisessa historiankirjoituksessa torpat tarkoittavat ongelmia kuten Arvo M. Soininen (1999) on todennut. Hänen mukaansa ”käsitteellä torpparilaitos on siitä puhuttaessa yleensä negatiivinen arvovaraus. Torppia on pidetty viljelijöilleen epäedullisina. Tämä johtuu nimenomaan torpparilaitoksen viimeisten…

Lue lisää

Jenni MerovuoKirkkoherra Zacharias Cygnaeus (1733–1809) kertoo kirjoituksessaan Mäntyharjun seurakunnan historiasta (1780, linkki), että Turun rauhan (1743) jälkeen vihollisuudet Ruotsin ja Venäjän välillä olivat vaihtuneet tällöin ennenkuulumattomaan luottamukseen ja naapuruuteen. Siitä rajaseudun ihmisillä oli päivittäin kiittäminen Jumalaa, vaikkei rauhan saapuminen ollutkaan seurakuntalaisille yhtä väkevä kokemus kuin suuren Pohjan sodan rauhanteko vuonna 1721. Tuolloin rauhanuutisen saapumisen teki…

Lue lisää

Antti RäihäJa kun myöhemmin Länsi-Suomessa maanlain perheoikeudellisia säädöksiä – päinvastoin kuin Itä-Suomessa – todella noudatettiin, oli se mahdollista sen vuoksi, että yhteiskuntapohja siellä oli samanlainen kuin Ruotsissa. (Jutikkala 1958, 53) Ruotsin keskiaikaisen Kristoferin maanlain (1442) ja sen korvanneen vuoden 1734 yleisen lain mukaan isännän kuollessa maatila jaettiin perillisten kesken. Jos perillisiä oli vain yksi, tämä sai…

Lue lisää

Samu SarviahoSuomen akateeminen elämä keskittyi 1700-luvun jälkipuolella Turun Akatemiaan. Aikakauden historiantutkimus kiteytyi Suomessa pitkälti kahteen henkilöön, Johan Bilmarkiin (1728–1801) ja Henrik Gabriel Porthaniin (1739–1804). Bilmark toimi vuodesta 1763 lähtien lähes neljäkymmentä vuotta Akatemiassa historian ja moraalin professorina. Hänen ohjauksessaan valmistui ennätyksellisesti peräti 232 pro exercitio- ja pro gradu -väitöskirjaa, joista monet käsittelivät myös Suomen historiaa.…

Lue lisää

Daniel Defoe: Moll Flanders (1722). Suomentanut Kristiina Kivivuori. Helsinki: Tammi 1957. Naisen selviytymistarina Liisa Steinby kirjoittaa: Defoen Moll Flanders ilmestyi vain kolme vuotta maailmanmenestykseen johtaneen Robinson Crusoen jälkeen. Robinson Crusoesta tuli, kuten Marx totesi, länsimaisen individualismin ikoni tai myytti: Robinson Crusoe rakensi omalla neuvokkuudellaan ja työllään autiolle saarelle kaikki ne aikansa ihmisyhteisön toiminnot, jotka hän…

Lue lisää

Aloin tehdä eilistä Bilang-juttua matkakertomuksen maininnan takia ja sen piti olla ripeä rykäisy. Jäi aikomukseksi, sillä löytyi lähteitä, joista syntyi tieteellisen artikkelin luonnos. Ei siitä puolesta enempää, mutta blogiin sopivat esimerkit henkilöhistoriallisista Litteraturbanken-löydöistä.Painetussa lähdekokoelmassa Svenska memoarer och bref II (1900) sukunimihakuni tarttui C. C. Gjörwellin 6.8.1798 päiväämään kirjeeseen. Siinä tämä selosti Jacob Johan von Bilangin…

Lue lisää

Muistinvaraisesti sanoisin, että Jacob Johan von Bilangia ei (ainakaan usein) mainita Suomen varhaisten taiteilijoiden joukossa. Kuten kuvasta näkyy, esimerkiksi 1920-luvun Pienessä tietosakirjassa hän on "taitava norsunluuleikkaaja".Kansallisbiografiassa nimeään seuraa määrite "norsuunluunleikkaaja", mutta Pentti Virrankosken artikkelitekstissä norsunluunleikkausta kutsutaan taiteenalaksi. Bilang oli oppinnut sen ilmeisesti Ranskassa, jossa hän erosi sikäläisesti armeijasta 1762, mutta palasi Ruotsiin vasta vuonna 1765. Bilang sai…

Lue lisää

Sillan vaihtoehtojaEilisessä tekstissä pohjoisessa Suomessa matkannut jäi miettimään siltojen mahdollisuutta. Jos sellainen olisi päätetty tehdä, tekniikka ja lopputulos olisi voinut muistuttaa Matthew Consettin kuvausta Ruotsista:I must not, however, omit observing their method of building bridges over their broadest and deepest rivers, several of which we passed in our Excursion to the northern parts of this…

Lue lisää

Muutama vuosi sitten löysin Åbo Tidningarissa vuosina 1800-01 julkaistun anonyymin hauskan matkakertomuksen Resebeskrifning öfwer Finland af en Stockholmsbo. Jälkikäteen minulle selvisi, että kertomus on usein attribuoitu Frans Michael Franzenille, mikä tuolloin mietitytti ja mietityttää edelleen, vaikka nyt ymmärrän enemmän ajan lehtien joustavasta faktan ja fiktion suhteesta. Osin kirjoituksen taustan epäselvyyden ja osin suomentamislaiskuudesta olen jättänyt kertomuksen makeita kohtia jakamatta. Tilanne…

Lue lisää

Vuonna 1793 laivanvarustajat eri puolilta Ruotsia valittivat hallitukselle kaappauksista, joiden takia he eivät uskaltaneet lähteä laivoillaan satamista Itämeren ulkopuolelle. Kustaa III:n sodan jäljiltä laivastosta ei ollut jäljellä yhtäkään alusta saattueeksi Pohjanmerelle tai Englannin kanaaliin eikä kruunun kassassa ollut rahaa täydennyksiin.Avuksi tuli kansan karttuisa käsi. Kun säätyjen ja kiltojen edustajat Tukholman pörssihuoneella 16.4.1794 muutamassa minuutissa lupasivat…

Lue lisää

Nykyisen Suomen alueen palovakuutusten listaus päättyy numeroihin 2501-3000 (*). Siinä missä edellisestä 250:sta kertyi 21 suomalaista vakuutusta, tässä kaksi kertaa isommassa otoksessa on 13.Kertauksena, että Riksarkivetilla on digitoituna palovakuutuksia ja niiden karttoja ja Centrum för näringslivshistoria on digitoinut rakennusarviointeja ja karttoja. Ainakin varhaisten vakuutusten osalta hakutulokset ovat sivustoilla samat ja olen merkinnyt säilyneet ja digitoidut kappaleet listaan. Panu Savolaisen esityksistä…

Lue lisää

Kuuntelin eilen Tapio Salmisen esittelyn alkamassa olevasta hankkeesta Viabundus Suomi 1350-1650, jossa laitetaan kartalle keskiajan yleiset eli yhteisellä rasituksella rakennetut ja ylläpidetyt tiet Suomessa. Tätä esitystä saamme odottaa vielä pari vuotta ja itse tietenkin (melkein mielummin) haluaisin kartoille Vägvisare-reitit kestikievareineen 1700-luvulta ja 1800-luvun alusta...Missä merkeissä linkkivarastosta vuoden 1740 tiekarttoja, joiden löytämistä Uudesta Astiasta ilman osviittaa…

Lue lisää

Nykyisen Suomen alueen palovakuutusten listaus jatkuu numeroista 2251-2500 (*). Siinä missä edellisestä 250:sta kertyi 35 suomalaista vakuutusta, tässä otoksessa on 21.Kertauksena, että Riksarkivetilla on digitoituna palovakuutuksia ja niiden karttoja ja Centrum för näringslivshistoria on digitoinut rakennusarviointeja ja karttoja. Ainakin varhaisten vakuutusten osalta hakutulokset ovat sivustoilla samat ja olen merkinnyt säilyneet ja digitoidut kappaleet listaan. Panu Savolaisen esityksistä tiedän, että Turun…

Lue lisää