Poliittisesti haastavan vuoden 1756 vallankumoushankkeen torpedoinnin jälkeen palataan tavanomaisempaan. KertauksenaYksi joukkoviestinnän muoto 1700-luvun Ruotsissa olivat valtakunnalliset kiitosjumalanpalvelukset. Ne määrättiin Tukholmassa ja tieto ajankohdasta ja syystä välitettiin tuomiokapitulien kautta seurakuntiin. Tarkoituksena oli, että kiitosjumalanpalvelus vietettäisiin joka paikassa samana sunnuntaina, jotta rukous saisi maksimaalisen voiman (ja kansa voisi kokea yhtenäisyyttä). Mutta käytännössä viesti ei tietenkään ehtinyt kaikkiin…

Lue lisää

1700-luvulla määrättyjen kiitosjumalanpalvelusten listaukseen, jonka edellinen osa käsitti vuodet 1751-53, tulee nyt aivan erityinen osa. Päälähteinä edelleen A. J. Hornborgin kokoama opus Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd (1872) ja Posttidningar.Kungliga Biblioteketin digitoimassa kirstukirjeessä Adolph Fredrik ja Lovisa Ulrica on esitetty kruununperillisinä. Kruunajaistensa jälkeen heillä meni sukset…

Lue lisää

Miia KuhaPapiston asema varhaismodernissa Ruotsin valtakunnassa oli keskeinen, mutta pappien vaimot eivät ole kovinkaan suuressa määrin kiinnostaneet historiantutkijoita. Eniten huomiota on kiinnitetty papinleskien elatuksen järjestämiseen, sillä sen on nähty vaikuttaneen jopa virkanimityksiin. Konservointi oli epävirallinen järjestelmä, jonka avulla papinleskien elatus järjestettiin, kun virallista leskeneläkettä tai muuta yhteiskunnan tukijärjestelmää ei vielä ollut. Konservointi tarkoitti yksinkertaisimmillaan sitä,…

Lue lisää

Yksi joukkoviestinnän muoto 1700-luvun Ruotsissa olivat valtakunnalliset kiitosjumalanpalvelukset. Ne määrättiin Tukholmassa ja tieto ajankohdasta ja syystä välitettiin tuomiokapitulien kautta seurakuntiin. Tarkoituksena oli, että kiitosjumalanpalvelus vietettäisiin joka paikassa samana sunnuntaina, jotta rukous saisi maksimaalisen voiman (ja kansa voisi kokea yhtenäisyyttä). Mutta käytännössä viesti ei tietenkään ehtinyt kaikkiin paikkoihin ajoissa.Olen poiminut tiedot A. J. Hornborgin kokoamasta opuksesta…

Lue lisää

Åbo Tidningarissa julkaistiin 5.5.1794 mielenkiintoinen Porvoosta 24.3. lähetetty uutinen tapahtumasta Espoossa. "Jokin aika" aikaisemmin oli torpparipari jättänyt töihin lähtiessään tupaan kaksi poikaa, joista isomman piti keinuttaa pienempää. Ajankulukseen vanhempi poika kuitenkin keksi tehdä käsillä olleella veitsellä veljelleen leikkauksen. Pienokainen tietenkin kuoli, juuri kun äiti tuli tupaan takaisin. Järkyttyneenä hän löi poikaa niin, että tämä oli oitis…

Lue lisää

Kaisa Kyläkoski Yli kolmesataa vuotta oli jokaisessa seurakunnassa Suomessa tapana soittaa hallitsijan kuoltua kirkonkelloja päivittäin, joskus viikkoja ja joskus jopa kuukausia. Tavasta on muistona enää muutaman paikkakunnan tarina soittoon tottumattomien käsissä rikkoutuneesta kirkonkellosta. Mutta sukupolvelle toisensa jälkeen kyseessä oli merkittävä kokemus. ”Muistan vielä hyvin, olin n. 6-vuotias silloin, kun siellä lapsuuskotini seinävierellä istuessani kuuntelin, kun…

Lue lisää

Yksi joukkoviestinnän muoto 1700-luvun Ruotsissa olivat valtakunnalliset kiitosjumalanpalvelukset. Ne määrättiin Tukholmassa ja tieto ajankohdasta ja syystä välitettiin tuomiokapitulien kautta seurakuntiin. Tarkoituksena oli, että kiitosjumalanpalvelus vietettäisiin joka paikassa samana sunnuntaina, jotta rukous saisi maksimaalisen voiman (ja kansa voisi kokea yhtenäisyyttä). Mutta käytännössä viesti ei tietenkään ehtinyt kaikkiin paikkoihin ajoissa.Olen poiminut tiedot A. J. Hornborgin kokoamasta opuksesta…

Lue lisää

Kaisa KyläkoskiHistoriantutkimus perustuu lähteisiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Koska jokaisen yksityiskohdan omatoiminen selvittäminen on kuitenkin mahdotonta, tulee tutkimuksen perustua myös aihepiirin aiempaan tutkimukseen. Erityisesti niin sanotut “yleisesti tunnetut” seikat on tapana poimia kirjallisuudesta niitä sen enempää kyseenalaistamatta. Esimerkiksi Mynämäen kirkkoherra Anders Lizelius (1708–1795) tunnetaan vuonna 1776 julkaistun ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittajana. Niinhän lukee joka paikassa.…

Lue lisää

Toisinaan henkilörunouden kokoelmassa tulee vastaan yllätyksiä. Vähän aikaa sitten digitoitujen henkilörunojen otsikoita silmäillessäni kiinnostuin julkaisuista, jonka otsikko alkoi sanoilla Petrus Bergius, et barn på tredie året… Siis Petrus Bergius, lapsi kolmannella ikävuodella. Henkilörunouden kokoelmassa lapsille omistetut runot ovat yleensä hautarunoja, olihan lapsikuolleisuus varhaisella uudella ajalla ja vielä kauan sen jälkeenkin tavattoman yleistä. Petrus Bergiuksen nimeä…

Lue lisää

Aloin tehdä eilistä Bilang-juttua matkakertomuksen maininnan takia ja sen piti olla ripeä rykäisy. Jäi aikomukseksi, sillä löytyi lähteitä, joista syntyi tieteellisen artikkelin luonnos. Ei siitä puolesta enempää, mutta blogiin sopivat esimerkit henkilöhistoriallisista Litteraturbanken-löydöistä.Painetussa lähdekokoelmassa Svenska memoarer och bref II (1900) sukunimihakuni tarttui C. C. Gjörwellin 6.8.1798 päiväämään kirjeeseen. Siinä tämä selosti Jacob Johan von Bilangin…

Lue lisää

Muistinvaraisesti sanoisin, että Jacob Johan von Bilangia ei (ainakaan usein) mainita Suomen varhaisten taiteilijoiden joukossa. Kuten kuvasta näkyy, esimerkiksi 1920-luvun Pienessä tietosakirjassa hän on "taitava norsunluuleikkaaja".Kansallisbiografiassa nimeään seuraa määrite "norsuunluunleikkaaja", mutta Pentti Virrankosken artikkelitekstissä norsunluunleikkausta kutsutaan taiteenalaksi. Bilang oli oppinnut sen ilmeisesti Ranskassa, jossa hän erosi sikäläisesti armeijasta 1762, mutta palasi Ruotsiin vasta vuonna 1765. Bilang sai…

Lue lisää

Sillan vaihtoehtojaEilisessä tekstissä pohjoisessa Suomessa matkannut jäi miettimään siltojen mahdollisuutta. Jos sellainen olisi päätetty tehdä, tekniikka ja lopputulos olisi voinut muistuttaa Matthew Consettin kuvausta Ruotsista:I must not, however, omit observing their method of building bridges over their broadest and deepest rivers, several of which we passed in our Excursion to the northern parts of this…

Lue lisää

Muutama vuosi sitten löysin Åbo Tidningarissa vuosina 1800-01 julkaistun anonyymin hauskan matkakertomuksen Resebeskrifning öfwer Finland af en Stockholmsbo. Jälkikäteen minulle selvisi, että kertomus on usein attribuoitu Frans Michael Franzenille, mikä tuolloin mietitytti ja mietityttää edelleen, vaikka nyt ymmärrän enemmän ajan lehtien joustavasta faktan ja fiktion suhteesta. Osin kirjoituksen taustan epäselvyyden ja osin suomentamislaiskuudesta olen jättänyt kertomuksen makeita kohtia jakamatta. Tilanne…

Lue lisää

Vuonna 1793 laivanvarustajat eri puolilta Ruotsia valittivat hallitukselle kaappauksista, joiden takia he eivät uskaltaneet lähteä laivoillaan satamista Itämeren ulkopuolelle. Kustaa III:n sodan jäljiltä laivastosta ei ollut jäljellä yhtäkään alusta saattueeksi Pohjanmerelle tai Englannin kanaaliin eikä kruunun kassassa ollut rahaa täydennyksiin.Avuksi tuli kansan karttuisa käsi. Kun säätyjen ja kiltojen edustajat Tukholman pörssihuoneella 16.4.1794 muutamassa minuutissa lupasivat…

Lue lisää

Petri KaronenSuuri Pohjan sota (1700–1721) päätti Ruotsin suurvalta-ajan, joka oli alkanut Vironmaan eli Pohjois-Viron rauhanomaisesta liittymisestä valtakuntaan yli 150 vuotta aiemmin. Suuressa Pohjan sodassa Ruotsin naapurit hyökkäsivät sen kimppuun tarkoituksenaan saada revanssi Pohjolan valtiaaksi nousseesta harvaanasutusta ja köyhästä valtiosta. Nykyisen Ukrainan keskiosissa käyty Pultavan taistelu vuonna 1709 vauhditti Ruotsin mahtiaseman loppua.Suurista menetyksistä huolimatta Ruotsi soti…

Lue lisää

Nykyisen Suomen alueen palovakuutusten listaus päättyy numeroihin 2501-3000 (*). Siinä missä edellisestä 250:sta kertyi 21 suomalaista vakuutusta, tässä kaksi kertaa isommassa otoksessa on 13.Kertauksena, että Riksarkivetilla on digitoituna palovakuutuksia ja niiden karttoja ja Centrum för näringslivshistoria on digitoinut rakennusarviointeja ja karttoja. Ainakin varhaisten vakuutusten osalta hakutulokset ovat sivustoilla samat ja olen merkinnyt säilyneet ja digitoidut kappaleet listaan. Panu Savolaisen esityksistä…

Lue lisää

Kuuntelin eilen Tapio Salmisen esittelyn alkamassa olevasta hankkeesta Viabundus Suomi 1350-1650, jossa laitetaan kartalle keskiajan yleiset eli yhteisellä rasituksella rakennetut ja ylläpidetyt tiet Suomessa. Tätä esitystä saamme odottaa vielä pari vuotta ja itse tietenkin (melkein mielummin) haluaisin kartoille Vägvisare-reitit kestikievareineen 1700-luvulta ja 1800-luvun alusta...Missä merkeissä linkkivarastosta vuoden 1740 tiekarttoja, joiden löytämistä Uudesta Astiasta ilman osviittaa…

Lue lisää

Nykyisen Suomen alueen palovakuutusten listaus jatkuu numeroista 2251-2500 (*). Siinä missä edellisestä 250:sta kertyi 35 suomalaista vakuutusta, tässä otoksessa on 21.Kertauksena, että Riksarkivetilla on digitoituna palovakuutuksia ja niiden karttoja ja Centrum för näringslivshistoria on digitoinut rakennusarviointeja ja karttoja. Ainakin varhaisten vakuutusten osalta hakutulokset ovat sivustoilla samat ja olen merkinnyt säilyneet ja digitoidut kappaleet listaan. Panu Savolaisen esityksistä tiedän, että Turun…

Lue lisää

 Alvinin karttoja tarkistaessani "Charta öfwer gamla och stora Swerige, som fordom kallades Sithiod eller Scythiod hin Mikla, alltifrån Swarta Hafwet och det Caspiska..." hätkähdytti sekä otsikollaan että kuvaesityksellään. Kartta on ajoitettu Alvinissa 1700-luvulle, mutta attribuoitu Olof von Dalinille, joka kuoli jo 1763.Kuvaesityksessä oli huomionarvoista se, että oli tavoiteltu menneisyyttä, jossa vesi peitti osan Ruotsista ja…

Lue lisää

Männäisten ruukkialuettaKuvaaja:Pesana, WikimediaCC BY-SA 3.0Mårten Almström (s. 28.12.1724) aloitti Männäisten ruukin kirjanpitäjänä Kalannissa viimeistään vuonna 1754 ja vuodesta 1762 hän oli ruukin pehtoori. Vaimonsa Elisabet Valringin (s. 5.10.1727)  kanssa hän sai ainakin lapset Helena Margareta 3.3.1761, Catharina Elisabet 23.8.1762, Christina Lovisa 8.7.1764, Mårten 14.12.1766 ja Anna Friderica 20.10.1768. Jostain syystä perhe muutti ruukilta vuoden 1772 jälkeen. (RK 1749-57…

Lue lisää