Sujata Massey, Murha Bombayssa (Gummerus 2019; The Widows of Malabar Hill, 2018)Suom. Maija HeikinheimoJoel Kuortti kirjoittaa:Yhdysvaltalainen kirjailija Sujata Massey tuli 1990-luvulla tunnetuksi Rei Shimura -dekkareistaan. Kun arvioin toistaiseksi viimeisimmän Rei-romaanin Rei Shimura menetysten rannikolla (2016) Café Voltaireen, kysyin: ”Viekö Masseyn mukanaan oma, intialais–saksalais–englantilainen syntyperä vai Rein toisenlainen diasporinen identifikaatio – vai jokin muu? Tämä jää…

Lue lisää

Marcel Proust, Kadonnutta aikaa etsimässä: Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa 2. Paikannimet: Paikkakunta. Suomentanut Inkeri Tuomikoski. Helsinki: Otava, 1982. Alkuteos À la recherche du temps perdu. A l’ombre des jeunes filles en fleur. Noms de Pays: Le Pays (1919).H. K. Riikonen kirjoittaa:Kylpylät, muodikkaat sesongit kansainvälisissä lomakohteissa, parantolat ja muut vastaavat paikat, joissa oleskellaan pitempiä aikoja, ovat ennen…

Lue lisää

Yoshida Kenkōn Joutilaan mietteitä (Tsurezuregusa). Suom. Kai Nieminen. Helsinki: Tammi, 1978.Bo Pettersson kirjoittaa:Rakastetuimpia suomalaisia iskelmäklassikoita 1930-luvulta on Matti Jurvan sävellys ja Tatu Pekkarisen sanoitus ”Väliaikainen”. Moni muistanee tämän kuplettilaulun sanoituksen elomme riemusta ja rikkaudesta sekä pettymyksestä, jotka kaikki ovat väliaikaisia. Sen on sittemmin tehnyt tunnetuksi Tapio Rautavaara, Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann, kaikki hitaana melankolisena…

Lue lisää

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä (3). Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjossa 1. Rouva Swannin ympärillä. Suomentanut Inkeri Tuomikoski. Helsinki: Otava 1979. 286 sivua. (Alkuteos A la recherche du temps perdu, A l’ombre des jeunes filles en fleur. Autour de Mme Swann, 1919).H. K. Riikonen kirjoittaa:Marcel Proustin omaelämäkerrallisen romaanisarjan Kadonnutta aikaa etsimässä suomennoksen kolmannessa niteessä, Rouva Swannin…

Lue lisää

Jorge Luis Borges: Mies joka kirjoitti ’Quijoten’. Teoksessa Kolmas maailma. Uutta proosaa espanjankielisestä Amerikasta. Toimittanut ja suomentanut Matti Rossi. Helsinki: Tammi 1966Liisa Steinby kirjoittaa:Borges on totuttu luokittelemaan keskeiseksi postmodernistiksi ennen tuon käsitteen keksimistä. Yhtä vähän kuin luokittelevat termit yleensä ja postmodernin käsite erityisesti tämä riittää luonnehtimaan hänen tuotantoaan, joka jollakin tavoin on jäljittelemätöntä. Jos sitä…

Lue lisää

Mika Waltari, Mikael Hakim. Porvoo - Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1949.Mika Waltarin historiallisten romaanien joukossa kolme kohoaa omaan luokkaansa: Sinuhe egyptiläinen, Johannes Angelos ja Mikael Hakim. Pikemminkin kuin roomalaisajan (Ihmiskunnan viholliset, Valtakunnan salaisuus) tai etruskilaisajan (Turms kuolematon) kuvauksissa Waltarin kertojanlahjat, mielikuvitus ja historiallinen tietämys pääsivät oikeuksiinsa joko todella kaukaisen menneisyyden, Egyptin, tai sitten kuohuvan renessanssiajan…

Lue lisää

Emily Dickinson, Golgatan kuningatar (valikoima kootuista runoista, 1955). Suom. Merja Virolainen. Helsinki: Tammi, 2004.Bo Pettersson kirjoittaa:Amerikkalainen Edith Södergran – näin määritellen on ehkä helpointa saada jonkinlainen käsitys Emily Dickinsonista (1830–1886) runoilijana. Molemmat käyttävät kuvakieltä mielivaltaisesti mutta osuvasti; molemmat kuvaavat kaikkea, muurahaisesta maailmankaikkeuteen; molemmat olivat yksineläjiä, jotka kulkivat omia polkujaan kunnioittamatta mitään tai ketään, ei kirjallisuuden…

Lue lisää

Kati Kanto ”Luulis, että täällä assuu vain onni ja rauha ja rakkaus” Tyttöjen tilat ja paikat Anna-Liisa Haakanan nuortenromaaneissa Kukka kumminkin ja Ykköstyttö   Artikkelissani tarkastelen, millaisia ovat tyttöjen tila- ja paikkakokemukset Haakanan teoksissa Ykköstyttö (1981) ja Kukka kumminkin (1983). Teokset sijoittuvat lappilaiskuntaan ja kuuluvat 1970–1980-luvun ongelmarealistiseen nuortenkirjallisuuteen. Tulkinnassani nojaudun paitsi nuortenkirjallisuuden tutkimukseen myös humanistisen…

Lue lisää

TIIVISTELMÄ: Ei-inhimilliset eläimet osana aatedraaman rakentumista Laura Ruohosen näytelmissä Lintu vai kala, Kuningatar K ja Luolasto   Artikkelissani tutkin näytelmäkirjailija Laura Ruohosen kolmea nykynäytelmää aatedraaman rakentumisen näkökulmasta. Aatedraama on perinteisesti määritelty tiettyä aatetta ajavaksi tai tähdentäväksi näytelmäksi, joka pyrkii tarjoamaan jonkun ratkaisun johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan. Biologitaustaisen Ruohosen näytelmissä aatteellisuus nousee ihmisen ja ympäristön suhteen kriittisestä…

Lue lisää

Tässä artikkelissa tarkastelemme kirjallisuusfilmatisoinnin eli adaptaation näkökulmasta kirjallisuuden ja elokuvan välistä suhdetta. Adaptaatiotutkimus on jo lähtökohtaisesti monitieteistä ja -taiteellista tutkimusta, ja tarkastelumme hyödyntää sekä kirjallisuuden- että elokuvantutkimusta. Aineistona on suppea kooste uudempaa suomalaista mieskirjallisuutta ja niistä tehtyjä elokuva-adaptaatioita eli mukaelmia. Keskeisinä kohdeteoksina ovat Joni Skiftesvikin vuonna 1983 ilmestyneen Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -novellikokoelman kolme novellia, joista…

Lue lisää

Kyseessä on Kaisa Ahvenjärven väitöskirjan arvio 

Lue lisää

Suomenkielinen nykyrunous on luonteeltaan monin tavoin yhteisöllistä, mikä ilmenee niin runoudessa itsessään, siihen liittyvässä toiminnassa ja niissä tavoissa, joilla runoudesta puhutaan. Runouden kenttä on kuitenkin jakautunut moniksi pieniksi toimijoiksi, joiden intressit runoutta kohtaan ovat osin yhteisiä ja osin eriäviä. Tutkin artikkelissani sitä, miten yhteisöllisyyden tuntu muodostuu itse runoudessa sekä puheessa runoudesta. Hyödynnän kulttuurintutkimuksellisesti painottunutta diskurssianalyysia,…

Lue lisää

Vanhassa kirjasuomessa on ollut kaikkiaan viisi yksi-kantaista ominaisuudennimijohdosta. Nykykieleen niistä ovat säilyneet vain yhteys ja ykseys. Varhaisin ja yleisin on yhteys, joka saattaa olla tietoisesti luotu johdos. Sitä on ilmeisesti tarvittu kirkollisen kielen termistössä jo ennen Agricolaa, ja siitä on tullut eräänlainen yleisvariantti.  Agricolasta lähtien sen rinnalla on joskus käytetty murteiden pitkävokaalista johdosta yhtyys tai…

Lue lisää

Artikkeli soveltaa William Labovin kehittämää ja sosiolingvistisessä tutkimuksessa keskeiseksi noussutta muutosmalliteoriaa Helsingin puhekielen pitkittäiskorpukseen, joka koostuu haastatteluista 1970-, 1990- ja 2010-luvuilta. Artikkeli tutkii, muuttuvatko Helsingin puhekielen piirteet muutosmallien mukaisesti. Samalla tarkastellaan muutosmallien teorian taustaoletuksia ja ongelmakohtia. Tutkimus osoittaa, että Helsingin puhekielestä löytyy vähintään yksi yhteensopiva piirre kaikkiin muutosmalleihin. Osa malleista näyttää kuitenkin esiintyvän hyvin spesifeissä…

Lue lisää

Tiivistelmä Varhaisnykysuomen kausi merkitsi suomen kirjakielen vakiintumista aluemurteiden värittämästä kirjoitetusta kielestä kohti yhtenäistä kirjakieltä. Muutokset koskivat kielen kaikkia osa-alueita ja ne tapahtuivat varsin lyhyen ajan kuluessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan äänne-, muoto- ja lauseopin alalla tapahtuneita muutoksia vertailemalla neljää vuosien 1836 ja 1864 välillä ilmestynyttä suomennosta Christoph von Schmidin kasvattavasta ja opettavasta lapsille ja nuorille tarkoitetusta…

Lue lisää

Artikkelissa tutkimme Varkauden hautausmaiden sukunimiä yhdistämällä kielimaisema- ja nimistöntutkimuksen näkökulmia. Lähestymme hautausmaita kielimaisemana (Landry & Bourhis 1997) ja tarkastelemme, mistä hautausmaamaiseman visuaalisesti dominoivin osa, vainajien nimet, kertoo ja miten nimiä voi lähestyä kielimaisematutkimuksen keinoin. Varkaus on itäsuomalainen teollisuuskaupunki, joka kasvoi voimakkaasti 1980-luvulle asti. Muuttoliikkeen keskeisin moottori oli teollisuustyö, jonka perässä Varkauteen muutettiin sekä muualta Suomesta…

Lue lisää

Eponyymiset idiomit suomen kielessä – esimerkkitapauksena presidenttiviitteiset verbilausekekonstruktiot Suomen kielelle on tyypillistä käyttää monikkoa muissakin funktiossa kuin pelkkää useutta ilmaisemassa. Lisäksi suomen kielessä, kuten myös mm. englannissa ja ruotsissa, saatetaan erisnimiä käyttää varsinaisen käyttötarkoituksen lisäksi myös yleisnimen tapaan. Erottuakseen normaalista käytöstä erisnimi on usein kirjoitettu pienellä alkukirjaimella ja sitä käytetään monikossa. Tässä tutkimuksessa keskitymme eponyymisiin…

Lue lisää

Artikkelissani tarkastelen erilaisten astemääritteiden ja neljäntyyppisten spatiaalisten grammien yhteisesiintymisen mahdollisuuksia. Tarkasteltavat grammiryhmät ovat a) topologiset (lähellä, kaukana, luona), b) suuntaa ilmaisevat (kohti, ohi), c) tarkentavat (keskellä, kohdalla) ja d) akseligrammit (edessä, takana). Astemääritteet jaan kahteen pääryhmään: skalaarisesti avoimiin (vähän, melko, hyvin, erittäin) ja sulkeisiin (melkein, täysin, ihan, aivan, tarkalleen). Edelliset määrittävät yleensä skalaarisesti rajaamatonta ominaisuutta…

Lue lisää

Tarkastelen artikkelissani lukiolaisten kirjoittamista ja selvitän, mitä kirjoittamisen diskursseja lukiolaisten omaa kirjoittamista pohdiskelevat tekstit kaiuttavat. Käsittelyni  perustuu Ivaničin (2004) viitekehykseen: kirjoittamisessa ja sen oppimisessa voi olla kyse taidosta, luovuudesta tai prosessista; se voi olla tekstilajien tuottamista, sosiaalisten käytänteiden noudattamista tai sosiopoliittista toimintaa. Tutkin näitä diskursseja 50 kirjoitelmasta koostuvassa aineistossa diskurssianalyysin keinoin ja vertaan tuloksia lukion…

Lue lisää

Artikkelissamme selvitämme Helsinkiä tarkoittavien slanginimien, Hesan ja Stadin, käyttöä uudentyyppisen aineiston ja menetelmän avulla. Aiemmissa näitä nimiä koskevissa tutkimuksissa lähtökohta on ollut kvalitatiivinen, mutta tässä tutkimuksessa lähdemme liikkeelle laajasta digitaalisesta aineistosta ja tilastollisista menetelmistä. Tutkimuksemme on uusi avaus nimistöntutkimuksessa, ja nimitämme sitä korpusavusteiseksi nimistöntutkimukseksi, lyhyemmin korpusonomastiikaksi. Aineistonamme on laaja Suomi24-keskustelufoorumista muodostettu ja Kielipankista saatava Suomi24-korpus,…

Lue lisää