Julkaisuseuranta
Tapahtuma järjestettiin 26.4.2024 Turun linnan Bryggman-salissa.Kemiönsaari valmistautuu 700-vuotisjuhliinsa vuonna 2025, joten viime kesänä arkeologinen kiinnostus oli kohdistunut siihen nykyisin kuuluvaan entiseen Hiittisten kuntaan. Sen kahta pääsaarta Hiittistä ja Rosalaa erottaa muinaisena kauppapaikkana tunnettu Kyrksundet, mutta siellä ei käyty, sen sijaan Hiittisten kirjonkylää ja Rosalan kylää inventoivat Georg Haggrén ja kumppanit huhtikuussa. Hangon kesäyliopisto puolestaan kaivoi…
Edellisellä kerralla kirjoitin Imatran Koivuniemessä sijainneesta hautasaaresta, joka lienee ollut keskiajalla käyttöön otettu kyläkalmisto, johon Ruokolahden Salosaaren ja nykyisen kirkonkylän seudulla asuneet hautasivat vainajiaan ennen Ruokolahden seurakunnan perustamista vuonna 1572. Blogitekstin löydät täältä. Tällä kertaa jatkamme kalmistoteemalla, mutta siirrämme katseemme Lappeenrantaan ja ortodoksisen seurakunnan varhaisvaiheisiin. Ruotsin ja Venäjän rajan siirryttyä Saimaalle vuonna 1743 solmitussa Turun…
Ulla Moilanen Eläimille menneisyydessä annetut nimet ovat kiinnostavia, sillä ne voivat kertoa ihmisten asenteista eläimiä kohtaan ja monista kulttuurisista käytänteistä. Nimeäminen on keino yksilöidä eläin, ja sen voi toisaalta myös ymmärtää antropomorfismina, mikä tarkoittaa inhimillisten ominaisuuksien liittämistä eläimeen. Etenkin eläinten hellittelynimet ja eläimillä käytetyt ihmisnimet voivat heijastella eläimiin muodostuneita tunnesiteitä. Läheiseen suhteeseen viittaa esimerkiki 1200-luvun…
10.4.2024
Timo Salminen Olin vuonna 1990 alkanut kerätä aineistoa arkeologian sivuainetutkielmaani varten, pääaineenihan oli Suomen ja Skandinavian historia. Aiheekseni Helsingin yliopiston arkeologian professori Ari Siiriäinen oli ehdottanut arkeologian laitoksen tai pikemmin oppituolin historiaa, ja siinä tarkoituksessa tein myös tämän professori C. F. Meinanderin haastattelun. Tutkielmani, jonka jätin vuonna 1992, käsitteli kuitenkin loppujen lopuksi arkeologian yliopisto-opetuksen syntyvaiheita[1]…
27.3.2024
Liisa Kunnas Vuoden 2023 viimeisinä päivinä Vantaan Sanomissa julkaistiin arkeologi Andreas Koiviston kirjoitus Vantaan kaupunginmuseon näyttelystä Ikikallion tarinoita – Mammuteista meidän aikaamme, joka perustuu Koiviston kirjoittamaan ja Tom Björklundin kuvittamaan samannimiseen lasten tietokirjaan (2023). Jutussa kerrottiin muun muassa siitä, miten muinais-DNA:ta tutkimalla on saatu selville, että eurooppalaisten ihmisten iho ja hiukset olivat vielä mesoliittisella kivikaudella…
Elina Salmela ”Miten kivikauden ihmisten DNA on voitu selvittää? Jos olisi voitu niin miten DNA-tunnisteista olisi voitu selvittää ihmisen piirteitä?” Näin kyseli anonyymi kommentoija Vantaan Sanomien keskusteluketjussa tammikuussa 2024. Muinaisista ihmisistä on todellakin mahdollista eristää perimäainesta eli DNA:ta nykyaikaisilla laboratoriomenetelmillä: Svante Pääbolle myönnettiin siitä hyvästä Nobelin palkinto vuonna 2022. Perimä vaikuttaa moniin ihmisen ominaisuuksiin – toisiin…
Kullakin ihmisellä on tavallisesti 23 kromosomiparia eli yhteensä 46 kromosomia. Joskus yhden tietyn kromosomiparin tilalla voikin olla kolme kromosomia, jolloin puhutaan trisomiasta. Trisomioiden vakavuus vaihtelee tapauskohtaisesti, mutta toisinaan ne voivat aiheuttaa erilaisia terveysongelmia ja kehityshäiriöitä. Maailman yleisin trisomia on Downin syndrooma, joka johtuu ylimääräisestä 21. kromosomista. Nykyisin Downin syndrooma diagnosoidaan yhdellä noin 800–1000:sta syntyvästä lapsesta. …
Nina Manninen Kultainen sormus on ollut avioliiton merkkinä antiikin ajoista alkaen. Roomalaisesta kulttuuripiiristä sormus siirtyi kristilliseen ja juutalaiseen vihkiseremoniaan ja on nykyään käytössä lähes koko maailmassa. Katolisella keskiajalla avioliittoseremoniaan kuului kaksi erillistä osaa, kihlaus ja vihkiminen. Kihlaus oli sitova lupaus avioliittosopimuksen täyttämisestä, ja sen merkiksi tulevalle morsiamelle annettiin ikiaikainen sopimuksen sinetti, sormus. Usein kihlasormuksen lisäksi…
Ulla Moilanen Maisemassa näkyvät, mahdollisesti jopa tuhansia vuosia vanhat arkeologiset jäännökset ovat kiehtoneet kautta aikojen. Aivan kuten nykyisiä, myös menneisyyden ihmisiä saattoivat kiehtoa jäännökset, joiden alkuperä ja merkitys olivat jo kauan sitten unohtuneet. Tällaisia kohteita on voitu pitää arvoituksellisina ja niitä on voitu pyrkiä selittämään erilaisilla tarinoilla. Niihin on helposti liitetty myös uudenlaisia perinteitä. (Hieman…
Saara-Veera Härmä Arkeologisoitunutta eläimiin liittyvää esineistöä löytyy yleisesti ottaen niukasti. Poikkeuksena on hevonen, sillä siihen liittyy runsaasti erilaisia esinelöytöryhmiä: kuolaimia, satulan-, suitsien-, valjaiden- ja piiskanosia, jalustimia, kannuksia, hevosenkenkiä ja -nauloja, viskareita, kelloja, sukia, suitsien ja valjaiden heloja sekä ajovälineiden osia (ks. esim. Taavitsainen 1976: 27–31; Bläuer 2015: 78). Keväällä 2023 Turun arkeologian oppiaineeseen valmistuneessa pro…
Janne Soisalo, Teemu Väisänen & Katja Hippeläinen Wellamo-opisto on järjestänyt vuosina 2022–2023 arkeologisia yleisökaivauksia, joiden tavoitteena on ollut tutkia kivikautista Kyynäröjärven kankaan asuinpaikkaa Padasjoella. Vesireittien varrella oleva asuinpaikka on houkutellut leiriytymään jo tuhansien vuosien ajan jättäen jälkeensä monipuolisen löytöaineiston aina tyypillisen kampakeramiikan ajoista rautakauteen asti. Sijainti ja tutkimushistoria Kyynäröjärven kankaan asuinpaikka sijaitsee Padasjoen kunnan luoteisosassa…
Meidän yhtenäiskulttuuri on jäänyt koronatoimien jalkoihin, sillä enää ei arkisin kammeta itseämme samaan työhuoneeseen päiväksi. Ehkä vasta muutaman vuoden päästä ymmärretään mitä kaikkea uudet etätyöskentelytavat ovat muuttaneet, ja mitä se on tehnyt työilmapiirille, hyvinvoinnille ja saavutuksille. Tämä epävirallinen vuosikertomus tulee siten Veteen vajonneet- projektin näkökulmasta, mitä kaikkea hankkeessa ehtikään tapahtua kalenterivuoden 2023 aikana. Ajan hengen…
6.12.2023
‘East archaeology’, research cooperation in the areas of present-day Russia, has been one part of the research activities of the Department of Archaeology at the University of Helsinki in the post-war era. The first steps were taken as part of the state-controlled Finnish-Soviet scientific cooperation between the 1950s and 1970s, but Glasnost and Perestroika opened…
In this article we reflect upon the development of conflict archaeology, especially in Finland, as well as the even more recent emergence of dark heritage as a field of academic enquiry. We trace how research at the University of Helsinki has influenced these fields both nationally and internationally, and draw parallels with current events including…
6.12.2023
Archaeological work on the African continent carried out by the researchers from the University of Helsinki has been an important part of the research output of the department of archaeology in the late-20th and early-21st centuries. This has been closely intertwined to the lifework of late professor Ari Siiriäinen (1939–2004). In this chapter, I review…
6.12.2023
South American archaeology became one of the focus areas of the Department of Archaeology of the University of Helsinki in the 1980s. Martti Pärssinen, then of the University of Turku, first contacted professor Ari Siiriäinen during that time, and these two developed a close partnership that resulted in four major archaeological-historical research projects in the…
6.12.2023
This paper provides a review of my archaeological research in Utsjoki, the northernmost municipality of Finland, starting in 1984. The fieldwork consisted of excavations at the Stone Age and Early Metal Period Ala-Jalve site over the field seasons of 1984–1987, sporadic archaeological surveys during the excavation periods and larger scale surveys in the summers of…