Julkaisuseuranta
Lönnrotin Kanteleessa (1829-31) julkaistu runo, jonka hän oli kuullut Kiteellä. En rehellisesti sanottuna saa enempää tolkkua kuin, että tapahtumat ajoittuvat tapaninpäivään. Kurikass' ol' kuullut vaimo, Kaisa kaikista parahin, Jok' on virren veisannunna. Käypi laulaen kylällä, Käypi vielä toisessain. Kurikassa kuulu kummat, Alko riita rikkehistä, Kalmajauhoista kapina; Alko Antti Koljosesta. Antti pisti pienen tuuman, Teki liiton Tenhuselle Joulun pitkiksi pyhiksi, Tarkotteli tahvanaksi. Kuin tuli tupahan Matti, Koljonen sano samassa: "Ei nyt…
Tässä artikkelissa käsittelemme kirjeiden materiaalisuutta ja sen merkitystä 1800-luvun todellisuudessa. Nostamme esiin parhaillaan digitaalisena editiona ilmestyvän Elias Lönnrotin kirjeenvaihdon, 1800-luvun keskeisen suomalaisen kirjeverkoston, ja kerromme haasteista ja ratkaisuista, joita paperisen kirjeen digitaaliseen julkaisemiseen on liittynyt. Lopuksi pohdimme digitaalisen kirjeen käyttöä tutkijan työn kannalta: mitä merkitsee aineellisuuden katoaminen?