Julkaisuseuranta
La chimera - sielujen aarteet (2023) on kansanfarssia muistuttava tarina seitsemästä muinaishautojen ryöstäjästä, joista yhdellä, tarinan päähenkilöllä, on maaginen kyky löytää maanalaisia hautapaikkoja. Alice Rohrwacherin muihin elokuviin verrattuna se on yllättävän kevyt ja juonellinen ja romanttinen, mutta aivan yhtä lumoavan omaperäinen tyyliltään, köyhyyden pyhyyttä pasolinimaisen nöyrästi julistavana elokuvana. Maagiseksi realismiksi kai tällaista iloittelevasti historiaaan…
All of Us Strangers (2023) on kliseistä raskas ja ambienttimusasta pöhöttynyt brittiläinen fantasiaromanssi, jonka suosio kotimaassaan perustunee kolmen tähtinäyttelijän etualaisuudelle. Täysipäiselle katsojalle kamalinta ovat dialogin mukasyvälliset tunnustukset, kun henkilökohtaisimmillaan hahmot lausuvat toisilleen ”Opin jo miten vaarallista on lakata pitämästä huolta itsestään” -rivejä. Tähtinäyttelijöistä (Andrew Scott, Paul Mescal) käytetään heidän karismansa, mikä sekään ei ole melodraamallisista kliseistä…
Voisin vääntää häijyjä vitsejä siitä, että käden hermopinne ja kasvojen hermohalvaus ovat väistämätön seuraus liiallisesta filmierotiikkaan tutustumisesta... Eroottinen elokuva on nyt joka tapauksessa taittokierroksella ja helpoin puolustus sen olemassaololle on sama kuin edellisten tietokirjojeni: kukaan muu ei aiheesta vaivautuisi kirjoittamaan sen tärkeydestä ja yleisyydestä huolimatta. Tässä ja nyt terveystilanteessa en vielä korkkaa kuoharia, vaan ripautan…
Edes elokuvan lopussa en tajunnut, mitä sen nimi May December tarkoittaa, vaikka selitys olisi ollut ilmeinen: pariskunnan ikäero on kuin väsähtäneen joulukuun eroavuus elämänsä kevättä viettävään toukokuuhun. Myös Guardianin kriitikon käyttämä luonnehdinta kahden päänäyttelijän luonnerooleista oli käsittämätön, kunnes googlasin senkin: "frenmity" tarkoittaa ystäväksi tekeytyvää vihollista.May December -elokuvan (2023) tarinalliset ainekset melodraamaan ovat siis erinomaiset. Toisaalta…
Frank Herbertin Dyyni-kirjasarjassa ja siihen perustuvissa Denis Villeneuven elokuvissa pääpahiksen rooli asetettu paroni Vladimir Harkonnenille. Sitkeähenkinen kaveri, elokuvissakin hänet on surmattu jo kahdesti.Tarina kertoo, kuten Tom Huddlestone tuoreessa The Worlds of Dune (2023) teoksessa yllä, että Frank Herbert halusi pahikselle neuvostoliittolaiselta kuullostavan nimen, jonka hän löysi kotikaupunkinsa San Franciscon puhelinluettelosta.Koska suuri määrä yhdysvaltalaisia puhelinluetteloita on…
Past lives (2023) on niin yhdentekevä ja laimea romanssidraama, että se herättää enemmän kysymyksiä siitä, mitä sen pitäisi olla kuin siitä, mitä kliseitä siihen on pakattu päätyäkseen jopa tamperelaisen kunnalliskinon iltapäivänäytökseen. Eikö valtavirtaromansseja tarvitse enää käsikirjoittaa, vaan copypastetaan zoom-keskusteluja dialogiksi? Eikö indie-filmejä enää tehdä tai tuoda Suomeen saakka, kun levityksessä tyydytään ylikansallista einestä muistuttaviin kevytfilmeihin?…
Jos olisi koulumelodraamalle oma alagenrensä, niin saksalainen Opettajainhuone (Das Lehrerzimmer, 2023) olisi siinä normitapaus. Mutta keskellä keskinkertaisten Oscar-ehdokkaiden talvea "Opettajainhuone" erottuu mestarillisena esimerkkinä siitä, miten koulua voi käyttää tilojen tematisointiin sen mukaan millaista toimintaa draama seuraavaksi edellyttää. Tavallisten koulupäivien kuvaukseksi Opettajainhuone onkin kerrassaan hengästyttävän täynnä toimintaa. Se lähtee välittömästi liikkeelle siitä, että rikoksia on tapahtunut…
Putoamisen anatomia (2023) on kaksi ja puoli tuntia ranskalaista oikeussalidraamaa. Kelle sellaista voisi suositella? Ei edes oikeussalidraamojen ystäville, koska kyseessä on realismiltaan ja draamaltaan jotain aivan muuta kuin genreä tyypittäneet amerikkalaiset oikeussalidraamat. Putoamisen anatomia ei ole tarinaltaan Tärkeä Elokuva tai tyyliltään Suuri Elokuva, vaan yksinkertaisesti niitä sellaisia teoksia, joita kaikkien elokuvien pitäisi olla: käsikirjoitukseltaan tarkan dokumenttimainen…
"Big Brother in the Nazi house", on ohjaaja Jonathan Glazerin luonnehdinta elokuvansa visuaaliselle maailmalle. Luonnehdinta on huonoa ironiaa, jota itse elokuvasta, Zone of Interest (2023), ei löydy. Enemmänkin sen visuaalinen ilme näyttää mitäänkorostamattoman haaleilla tietokoneväreillä restauroidulta natsiperhealbumilta, jonka kuvat ovat heränneet eloon. Vaikutelma on yhtä kammottavan epätodellinen kuin Peter Jacksonin koostamassa ja elvyttämässä They Shall Not…
Oletin Poor Things -elokuvaa (2023) vuoden filmitapaukseksi, mutta eipä se ole tapaus kuin taidepornon runsaudessa. Pornoefektit yhdistettynä drring-brööt-drring -ääniraitaan yhdistettynä karkkivärein laveerattuihin CGI-maisemiin yhdistettynä Emma Stonen ylinäyttelemiseen on lisäksi niin väsyttävää, että puolentoista tunnin kohdalla toivoisi filmin jo loppuvan. Mutta se jatkaa vielä puoli tuntia tehdäkseen tarinan AINOAN varsinaisen juonenkäänteen eli osoittaakseen, että tarinakin oli tässä…
Vuoden 2023 aikana tein 29 kirja-arvostelua, joista 5 oli tietokirjoista. Se taisi olla taas isoin osuuteni suomalaiseen kulttuuriin. Lähes kaikki arvostelut tein Porttiin. Lisäksi tein yhden lyhytarvostelun Aamulehteen ja blogiin kynäillyn arvion Pelien filosofiasta. Vailla median kautta tarkentuvaa yleisöä en katso blogijuttuja ja arvioita kritiikeiksi. Ensi syksynä tulee 40 vuotta täyteen siitä, kun ryhdyin kriitikoksi.…
Ridley Scottin ohjaama Napoleon (2023) kuvaa kuuluisan päähenkilönsä uraa tämän avioliiton kautta. Tavatessaan kenraali Bonaparten Joséphine de Beauharnais (1763-1814) oli päänsä giljotiinissa menettäneen kenraalin leski ja kahden lapsen äiti. Pari avioitui vuoden 1796 alussa, vähän ennen Napoleonin lähtöä johtamaan Ranskan joukkoja Italian rintamalla. Rakkautta ja riitoja riitti, kunnes kävi todistetuksi ettei Joséphine voinut saada kaivattua…
Kävin katsomassa Aki Kaurismäen uutuuselokuvan jo ensi-illassa. Sen jälkeen olen pitkään miettinyt, mitä elokuvasta kirjoittaisin. Muutama kuukausi aikaa ei ole tuonut uusia ajatuksia tai näkökulmia, käsitykseni elokuvasta on pysynyt melko tarkkaan samana kuin ensimmäisen katsomiskerran jälkeen.Aki Kaurismäen kaltaiselta auteur-ohjaajalta odottaa, että uusi elokuva sisältäisi jotakin uutta, jonkin elokuvallisen idean tai kuvallisen viestinnän neronleimauksen. Kuolleissa lehdissä…
KOLUMNI DEMOKRAATISSA HUHTIKUUSSA 2023 Kirjaston lainatuimmaksi kirjaksi nousi jokin aika sitten runoteokseksi määritelty julkaisu. Ei tarvitse olla kummoinen ”matikkapää” laskeakseen yksi plus yksi, että moiseen ihmeeseen tarvittiin kohu ellei peräti skandaali. Kovin harvinaista ei lopulta ole se, että kritiikki nousee tärkeämmäksi kuin alkuperäisenä kohteena ollut teos. Niin kävi nyt, päinvastoin kuin silloin ennen, kun Seitsemän…
Kaltioon olen kirjoittanut parista suomalaisesta uutuuselokuvasta:* Laupias taksikuski* Jope ite
Before WW1 Finland was a Grand Duchy in Russian Imperium. Film production and distribution rights were largely monopolized by a Swedish speaking minority, mainly based in Helsinki. After gaining the independence in December 1917 a national production company Suomen Filmikuvaamo, later in 1921 Suomi-Filmi was established. After the Civil War in 1918 national identity…
Sunnuntai-ilta vilahti elokuvateatterissa kolmituntisen Ryusuke Hamaguchi ohjaaman Drive My Carin (Japani 2021). Keskeinen rooli elokuvassa oli punaisella Saabilla, jolla 23-vuotias nuori nainen kuljetti pääosassa ollutta näyttelijä ja teatteriohaaja Kafukua. Elokuva oli yhdeltä tasoltaan vuosimalli 1990 (tai 1991) Saab 900 Aeron ylistyslaulu.Elokuva perustuu Haruki Murakamin samannimiseen novelliin, joka on julkaistu suomeksikin kokoelmassa Miehiä ilman naisia (Tammi 2016). Murakamin…
Uusi Lepakkomies-elokuva The Batman on synkkäsävyinen kuvaus sateisesta Gotham Citystä. Läpi koko pitkän, liki kolmituntisen elokuvan on hämärää tai pimeää, ja runsaat syksyiset sateet tuovat kuvailmaisuun oman lisänsä. Lisäksi monin paikoin kamera ei tarkenna teräväksi katsojalle näkyvää, joten hämärä synkkyys korostuu tätäkin kautta. Tarinaltaan elokuva sijoittuu jonnekin Year One ja Year Two -sarjakuvien maisemiin. Batman on saanut jonkinlaisen…
Huomenna ensi-iltaan tulee uusi suomalainen kauhuelokuva. Hanna Bergholmin esikoisohjaus Pahanhautoja (Suomi 2022) on jo ennakkoon saanut kunniaa maailman filmifestivaaleilla, ja ennakkojutuissa kotimaiset kriitikot ovat kehuneet leffaa. Näihin kehuihin voin vilpittömästi yhtyä.Kotimainen kauhuelokuva on Pahanhautojaan saakka pitänyt esikuvanaan hyvin pienellä budjetilla tehtyjä B-luokan elokuvia. Niillä on toki oma camp-arvonsa, tahaton huumori on suomalaisissa tuotannoissa jalostettu harkituksi…
Museo Milavida. Torstaina 9.9. kävin Tampereella puhumassa Björk-kirjojeni 1920-luvusta Museo Milavidassa, jossa on ollut helmikuun lopusta saakka näyttely ”Paluu 1920-luvulle”. Näyttely on auki aina 13.3. 2022 asti. Nähtävänä on asuja ja asusteita, tavaroita ja kirjallista materiaalia sekä elokuvia 1920-luvun maailmasta. Esillä on kaunis ja turhamainen, hilpeä ja juhliva, urheileva ja aurinkoa ottava, tanssimista ja eläviä…