Lukuaika: 3 min. Ateismia ja ateisteja on kuvattu elokuvissa ja televisiosarjoissa harvoin. Yleensä kuvaukset ovat olleet melko kielteisiä. Tilanne on muuttunut 2000-luvulla: ateismia ja ateisteja käsitellään enemmän. Paikoitellen kuvaukset ovat myönteisempiä, mutta kaikista stereotypioista ei ole luovuttu, kirjoittaa Helsingin yliopiston uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira. Yhdysvaltalaisissa 1900-luvun elokuvissa ateismia ja ateisteja on kuvattu eksplisiittisesti hyvin harvoin.…

Lue lisää

 Sunnuntai-ilta vilahti elokuvateatterissa kolmituntisen Ryusuke Hamaguchi ohjaaman Drive My Carin (Japani 2021). Keskeinen rooli elokuvassa oli punaisella Saabilla, jolla 23-vuotias nuori nainen kuljetti pääosassa ollutta näyttelijä ja teatteriohaaja Kafukua. Elokuva oli yhdeltä tasoltaan vuosimalli 1990 (tai 1991) Saab 900 Aeron ylistyslaulu.Elokuva perustuu Haruki Murakamin samannimiseen novelliin, joka on julkaistu suomeksikin kokoelmassa Miehiä ilman naisia (Tammi 2016). Murakamin…

Lue lisää

  Onko tekosyvällinen ärsyttävämpää kuin tekotaiteellinen? Juuri kummempaa ajateltavaa tämä taidetuotteena markkinoitu The Worst Person in the World -filmi (2021) ei anna kaksituntisensa aikana. Se on kuin mikä tahansa sinkkufilmi, jonka kerronta alkaa poikkeuksellisen tiheällä kohtaustahdilla (=päähenkilö vaihtelee kumppaneita ja opintojen pääainetta) ja hidastuu loppua kohden ikään kuin katsojan odotettaisiin mielellään viipyvän päähenkilöiden lähikuvien äärellä…

Lue lisää

 Äiti ja sen poika (kuva: Turun Kaupunginteatteri)Kävin katsomassa Turun Kaupunginteatterin "Äidin" melko tuoreeltaan (ensi-ilta 11.2. 2022), mutten vieläkään tiedä mitä siitä ajatella. Syy ei ole esityksen laadussa tai draaman mutkikkuudessa, sillä ne olivat niin TARKOITUKSENMUKAISEN täydellisiä kuin voi toivoa. Ja silti (jokaiselta) näytelmältä jää odottamaan jotain enemmän kuin täsmällisyyttä ja tarkkuutta. Jälkikäteen mietittynä syitä sille, miksi…

Lue lisää

 Uusi Lepakkomies-elokuva The Batman on synkkäsävyinen kuvaus sateisesta Gotham Citystä. Läpi koko pitkän, liki kolmituntisen elokuvan on hämärää tai pimeää, ja runsaat syksyiset sateet tuovat kuvailmaisuun oman lisänsä. Lisäksi monin paikoin kamera ei tarkenna teräväksi katsojalle näkyvää, joten hämärä synkkyys korostuu tätäkin kautta. Tarinaltaan elokuva sijoittuu jonnekin Year One ja Year Two -sarjakuvien maisemiin. Batman on saanut jonkinlaisen…

Lue lisää

 Huomenna ensi-iltaan tulee uusi suomalainen kauhuelokuva. Hanna Bergholmin esikoisohjaus Pahanhautoja (Suomi 2022) on jo ennakkoon saanut kunniaa maailman filmifestivaaleilla, ja ennakkojutuissa kotimaiset kriitikot ovat kehuneet leffaa. Näihin kehuihin voin vilpittömästi yhtyä.Kotimainen kauhuelokuva on Pahanhautojaan saakka pitänyt esikuvanaan hyvin pienellä budjetilla tehtyjä B-luokan elokuvia. Niillä on toki oma camp-arvonsa, tahaton huumori on suomalaisissa tuotannoissa jalostettu harkituksi…

Lue lisää

 Sen kauemmaksi ei pääse todellisen maailman tapahtumista kuin brittiläisen prinsessan pääkoppa. Elokuvaa Spencer (2021) menin katsomaan päästäkseni hetkeksi pois todellisesta maailmasta, mutta myös sen vuoksi, että Guardianin arvostelun perusteella tuolle liiankin tutulle tarinalle prinsessa Dianan päänsisäisistä ongelmista oli annettu oikeasti elokuvallisesti kiinnostava muoto.Puolet Guardianin kehuista osoittautui pitävän paikkansa. "Spencer" on rajattu ja keskitetty elokuvalle ominaisella…

Lue lisää

 Kun materiaalina on kesä, saaret ja Ingmar Bergman, voiko mikään mennä elokuvassa pieleen? Näköjään kaikki mahdollinen vaikkei mikään erityisesti. Mia Hansen-Løven ohjaama Kohtauksia eräältä saarelta (2021, Bergman Island) on niin naiivi ja ulkokohtainen museokierros Ingmar Bergmanin maisemissa Fårön saarella, että yksikään leffahullu ei siitä lämpene eikä yksikään täysi-ikäinen ihminen sen draamasta syty.Jos ei muuten usko miten…

Lue lisää

   Onhan se kaunis, mutta onko se aito? Onko se lainkaan sitä, mitä tavataan pitää dokumenttielokuvana? Ainakaan Piemonten tryffelinmetsästäjät (2020) ei ole Oscar-ehdokkaana sarjassaan, vaikka se on ylivoimaisesti häikäisevimpiä dokumenttifilmejä mitä valkokankaalle on tehty.  Jos sen dokumentiksi tohtii ajatella. Otetaan esimerkiksi tryffelimunakkaan kohtaus. Iso äveriäs mies syömässä tryffelimunakasta punaviinin kanssa, taustalla oopperamusiikki, värit ja valaistus…

Lue lisää

 Perjantaina Yle Teemalla esitettiin Bill Condonin ohjaama Mr. Holmes (Iso-Britannia 2015). Elokuvassa tavattiin Sherlock Holmes (Ian McKellan) ikämiehenä pohtimassa viimeistä tapaustaan, jonka jälkeen hän vetäytyi eläkkeelle mehiläisten hoitajaksi. Se ei käykään niin yksinkertaisesti, koska muistihirmun käämit pätkivät.Holmesin seikkailut teki maailmalle tutuksi uskollinen apuri John Watson. Elokuvassa Watson on vain pienessä sivuroolissa omalääkärinä. Condon johdattaa Holmesin…

Lue lisää

 West Side Story (1961) on ollut itselleni yksi tärkeimmistä elokuvista, joten uusintaversio siitä on periaatteessa lähes pyhäinhäväistys. Ensimmäiset uutiset Steven Spielbergin aikeista uuden version ohjaamiseksi eivät kuitenkaan ärsyttäneet, vaan herättivät ihan oikeasti toiveen, että jotain kaksikymppisenä (1984–1986 välillä leffakerhossa) koetusta taikuudesta saisi uutta potkua yksittäisten laulujen ja tanssien uusista tulkinnoista. Musikaalin kun ei tarvitse olla…

Lue lisää

 Elokuvamusikaalit edellyttävät katsojilta emotionaalista omistautumista fiktion sävelletylle maailmalle. Visuaalisesti laskelmoiduimmat ja musiikiltaan rutiinimaisimmat kohtaukset voivat nekin viihdyttää, jos elokuva pystyy pitämään kiinni taikamaailmansa tiiviydestä. Ja silloin kun musikaali epäonnistuu laskelmoinnissaan, tuloksena on "Catsin" (2019) kaltainen jättimäinen floppi.Miksi Leos Carax'n "Annette" (2021) ei ole flopannut yhtä raskaasti, se on arvoitus. "Annette" on yhtä pitkä kuin pitkästyttäväkin,…

Lue lisää

 Pitkästä aikaa olen uskaltautunut pari kertaa elokuvateatteriin. Vuoden ensimmäinen teatterielokuva oli Denis Villeneuven Dyyni (Yhdysvallat 2021). Pidin Frank Herbertin suomennetuista teoksista taannoin paljon, ja elokuva juoneen keskittyvänä ei ollut pettymys. Dyynin katsominen johdatti seuraavan elokuvan valintaan. Kuopion Rikos-vilimit -festareiden ohjelmistoon kuului Hiroshi Teshigaharan Dyynien daami (Japani 1964). En tiedä mistä suomalainen nimi on saanut alkunsa, filmin…

Lue lisää

 Jos kesäiltana avaa television, siellä ilmeilee Roger Moore eikä Erland Josephson kuten olettaisi. Kesäiltojen jatkumoksi pakatut James Bond -filmisarjat ovat toistuneet niin monena vuotena, että Bond-filmien ja Bond-näyttelijöiden keskinäistä paremmuutta on ehtinyt pohtimaan jokainen mökinmummokin. Myös elokuvaharrastajalle Bond-filmit ovat alansa viihdeteollisuuden metrimitta, pitipä asiasta tai ei. Ja monet pitävät, minäkin. Kasvoin elokuvaharrastajaksi 1970-luvulla, jolloin Bondit olivat…

Lue lisää

 Ainakin räkäindeksillä "Dyyni" on 2000-luvun merkkiteos...Denis Villeneuven ohjaama "Dyyni" (2021) jatkaa niiden attraktioelokuvien perinnettä, jotka ovat filmitaiteeseen tottumattomille yleisöille tärkeitä ryhmällisen ja ryhmäyttävän ihmetyksen kokemiseksi. Myös ohjaaja itse on epäsuorasti puolustanut tätä attraktioperinnettä julistaessaan, että elokuva on tehty “as a tribute to the big-screen experience". Siis vähät elokuvataiteesta? Siltähän se kuulostaa. Ja siltä se myös näyttää."Dyynin"…

Lue lisää

Museo Milavida. Torstaina 9.9. kävin Tampereella puhumassa Björk-kirjojeni 1920-luvusta Museo Milavidassa, jossa on ollut helmikuun lopusta saakka näyttely ”Paluu 1920-luvulle”. Näyttely on auki aina 13.3. 2022 asti. Nähtävänä on asuja ja asusteita, tavaroita ja kirjallista materiaalia sekä elokuvia 1920-luvun maailmasta. Esillä on kaunis ja turhamainen, hilpeä ja juhliva, urheileva ja aurinkoa ottava, tanssimista ja eläviä…

Lue lisää

 "Yhdessä" ("Deux", 2019) edustaa vuoden laadukkainta filmidraamaa ja vuosiin omintakeisinta romanssia mitä teattereissa on nähty, vaikka aivan loppuun saakka sen tiiviin tehokas käsikirjoitus ja hämmentävän hieno leikkausrytmi eivät kanna, aivan kuin tuottaja olisi pelästynyt, jaksaako maksava katsoja istua edes puoltatoista tuntia vanhusten rakkaudesta kertovan tarinan äärellä. Minä pidin tästä jopa enemmän kuin samaan aikaan teattereissa…

Lue lisää

"Sodankäynnin amatöörit puhuvat strategiasta ja taktiikasta. Ammattilaiset puhuvat logistiikasta."Kannattaa penkoa DVD-kauppoja! Kampin Sähkötalossa toimivasta, erittäin tasokkaasta Filmihullusta löytyi taannoin pienehkö aarre: The Red Ball Express (1952).Huoltopuoli on harvemmin sodassa glorifioitua, saati sitten elokuvissa teemana. The Red Ball Express on tässä mielessä sekä filmausajankohdaltaan (1952) että aiheeltaan hyvin erikoinen.The Red Ball Express oli Normandian maihinnousun jälkeen…

Lue lisää

Kahdeksas osa Björk-sarjaa etenee hyvää vauhtia kohti kirjapainoa. Jos kaikki sujuu kuten on suunniteltu, Juhannusyön painajainen on lukijoilla kesäkuun alussa. Tällä kertaa romaanin vuodenaika osuu kohdalleen ilmestymishetken kanssa: sen tapahtumat alkavat juhannusviikolla 1922, mystiset kuolemat ajoittuvat juhannusyöhön ja Björk pääsee tutkimaan niitä juhannuspäivänä 24.6. Kirjan lopussa ollaan vielä kesäkuun viimeisen päivän puolella. Sarjani perusasetelman valitsin…

Lue lisää

Ounastelin, että tämä elokuva kannattaa nähdä valkokankaalta mutta kun tilanne on mikä se on, niin jäi viime tinkaan Finnkinossa käynti. Ounasteluni osoittautui aiheelliseksi: vain elokuvasali tai massiivinen kotimediateatteri antaa tälle elokuvalle täyden kokemuksen huikeasta "cinematographiasta". Jätän kuvakaappaukset tästä arviosta pois, koska ne eivät tee oikeutta elokuvakokemukselle.Kuten tunnettua, Sam Mendesin ohjaaman elokuvan jippo on yhden oton…

Lue lisää