Markku Lehtimäki, Hanna Meretoja & Arja Rosenholm (toim.): Veteen kirjoitettu: Veden merkitykset kirjallisuudessa. Helsinki: SKS, 2018, 394 s.

Lue lisää

Riitta Oittinen, Anne Ketola & Melissa Garavini (toim.): Translating Picturebooks: Revoicing the Verbal, the Visual, and the Aural for a Child Audience. New York & London: Routledge, 2018, 213 s.

Lue lisää

Sanna Karkulehto ja Leena-Maija Rossi, (toim.): Sukupuoli ja väkivalta. Lukemisen etiikkaa ja poetiikkaa. Helsinki:  SKS, 2017, 329 s.

Lue lisää

Ville Hänninen, Kirjan kasvot: Sata vuotta suomalaisia kirjankansia. Kirjokansi, 178. Helsinki: SKS, 2017, 199 s.

Lue lisää

Intian jako ja sitä seuranneet väkivaltaisuudet ja massamuutto olivat itsenäisen Intian ensimmäinen, suuri kriisi, joka jätti lähtemättömän jäljen. Aihetta on käsitelty paljon intialaisessa kirjallisuudessa niin muilla kielillä kuin englanniksikin. Intian jako ei kuitenkaan ole ainoa traumaattinen kansallinen tapahtuma, jonka (julkisesti pitkään vaiettu) muisto on löytänyt käsittelypaikan kirjallisuudessa. Intialainen (englanninkielinen) romaani on monesti toiminut “muistamisen välineenä”…

Lue lisää

Kolumni Girardin poetiikasta sellaisena kuin se näyttäytyy teoksessa Mensonge romantique et la vérité romanesque (1961) eli Deceit, Desire, and the Novel (1966/1976)

Lue lisää

Artikkelissani tutkin Laura Ruohosen Sotaturistit-näytelmää (2008) satiirin viitekehyksessä. Satiirille on tyypillistä selkeä kohde, johon kritiikki tai aggressio kohdistuu, sekä humoristinen ja leikittelevä käsittely ja muoto. Näytelmän historiallinen konteksti liittyy Krimin sotaan (1854–1856), ja sen keskiössä on ruotsalainen turistiryhmä, joka matkaa laivalla sotatapahtumien perässä. Sotaturistien perusjuoni on synkkä, mutta näytelmään syntyy komiikkaa etenkin kärjistettyjen henkilöhahmojen, koomisten…

Lue lisää

Artikkelissani törmäytän toisiinsa kirjallisuudentutkimuksen tekstianalyysia ja kuolemantutkimuksen mallintamia tapoja esittää ja merkityksellistää kuolema. Törmäyttämisellä on pyritty pois joskus kapeana nähdystä rajauksesta, jossa kaunokirjallisuudessa esiintyviä kuoleman representaatioita lähestytään vain teemoina, trooppeina tai sanataiteen estetisoituina kohteina, siis eräänlaisena kuoleman kirjallistumisena (”literaturization of death”, Teodorescu 2015a, 2).  Uutta tietoatuotanyhdistämällä kuolematutkimuksen monitieteisiä näkökulmia kirjallisuustieteelliseen tekstianalyysiin sekä analysoimalla Lauri Viidan…

Lue lisää

Runoilija Isa Asp (1853–1872) kuvasi ensimmäisen seminaarivuoden syyslukukaudella kirjoittamasssaan aineessa Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarissa, millaisen kirjaston hän haluaisi joskus tulevaisuudessa omaan kotiinsa. Tutkin artikkelissani Isa Aspin elämänvaiheita esimerkkinä käyttäen sitä, millaista kirjallisuutta 1850-luvulla syntyneellä runoilijanaisella oli käytettävissään. Pohdin, minkälaisesta lukemastaan kirjallisuudesta hän ammensi oman tuotantonsa ainekset ja millaisia kirjallisia esikuvia hänellä oli. Isa Asp kykeni ystävä- ja…

Lue lisää

Matthias Salamniuksen Ilo-Laulu Jesuxesta (1690) on kahdentuhannen säkeen laajuinen kertova runo, joka käsittelee Jeesuksen syntymää ja kuolemaa. Kalevalamittainen runo kuuluu varhaisen uuden ajan suomenkielisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Runo sai kanonisen aseman jo varhain, ja tutkimuksessa on oltu kiinnostuneita sen yhteyksistä aikakauden suulliseen ja kirjoitettuun runouteen. Artikkelissa tarkastelen runon lajiin, poetiikkaan ja tekstien välisiin suhteisiin liittyviä…

Lue lisää

Avaimen 3/2019 artikkeleissa liikkuvuus näyttäytyy monessa muodossa.

Lue lisää