On suuri ilo olla väärässä. Vielä isompi tunne tulee, kun on luullut olleensa oikeassa tai ainakin oikealla tiellä. Paitsi eräissä tilanteissa. Isäni lentuekaveri laahusti palaneilla jaloillaan korpien ja soiden läpi 60 kilometriä jouduttuaan tiedustelulennolla alas ammutuksi. Sitten hän aika pahassa hämärätilassa eksyi taas kerran ja huomasi seisovansa typertyneenä huoltotiellä. Kohta tuli oma armeija kuorma-auto. Hän…

Lue lisää

  Kohtuullista palkkaa ei ehkä ole olemassa. Ainakin osa niistä, jotka tienaavat mielettömiä, saavat mielestään rahaa vain kohtuuden mukaan. Ainakin osa niistä, jotka maksavat surkeaa nylkyripalkkaa työntekijöilleen, pitävät toimintaansa kohtuullisena. Monien mielestä sairaanhoitajien palkat eivät ole kohtuullisia. Niiden pitäisi olla parempia. Itse ajattelen noin ja vertaa ansiotasoa muihin ammatteihin ajatellen työn vaativuutta ja vastaavuutta.  Lunastuksessa, jonka nimitys…

Lue lisää

 Otsikko tarkoittaa yli jääneitä keitettyjä perunoita, jotka kuoritaan ja paistetaan pannulla, mahdollisesti sipulin kanssa. Nimitys voi olla oman lapsuuden perheeni perua. Minusta ne ovat hyviä. Sellaista kummaa kuin paistettu muna, esimerkiksi perunoiden kanssa, ei varhaisina vuosinani juuri esiintynyt. Kananmunat olivat arvoesineitä. Sitä vastoin perunoiden sekaan saatettiin silputa Suomi-makkaraa, jos oli. Herrasväessä syötiin kuulemma Erikois-Suomi-makkaraa, joka lienee…

Lue lisää

 Kun Beethoven kiipesi kohti taivasta nyrkit verillä, polvet puhki, kuulonsa menettäneenä ja entisten ihailijoittensa kummastelemana, vastaan loikki Mozart. Hän heitti nenäkkääseen tapaansa: ”Sinä vasta olet menossa, mutta minä olen jo tulossa. Postipankkiin, meinaan.” En ole aivan varma, onko tarina totta. Versio siitä on Antti Vihisen kirjan (Minä ja Mozart) kannessa merkinnöin, että lauseen loihe kukaties lausumaan…

Lue lisää

  Tiedon sain puolilta päivin. Äitini Laila, joka siis oli syntynyt 1923, eli 99-vuotiaaksi ja kuoli hyvin rauhallisesti. Hiipuminen alkoi toden teolla vasta muutamia kuukausia sitten, mutta vielä viimeisinä päivinään hän oli kysynyt ja vastannut. Hänellähän oli sekin onni, että hän välttyi jokseenkin täysin muistisairauksista ja mielen virheistä, vaikka vietti kokonaista 10 vuotta palvelutalossa Espoossa. Olimme juuri…

Lue lisää

22.7.2022

    Tällä kertaa paljastan lukijalle jotain. Kirjoitin, etten pyri näissä kirjoituksissani jakamaan tietoa.   Vähän jäi kaduttamaan, etten ostanut Oravin baarista professori-uistinta. Siellä oli seinällinen juuri sellaista rihkamaa, josta kovasti pidän.   Tämän blogiin kirjoittaminen ei poikkea paljon 1800-luvun herrojen käytännöstä. Kaupungista tultua he vaihtoivat ylleen huvila-asun ja paidan, solmivat kesäisiin väreihin sopivan kravatin…

Lue lisää

    Kuvassa esiintyvä renttu on jo poistettu kiinteistöstä.   Perttu Immosen ja muiden esittämän arvion mukaan savolaisten suunnaton leviäminen 1600-luvulta alkaen ei johtunut niinkään kruunun asutustoimista eikä verotuksesta kuin näännyttävistä sotaväkeen otoista.   ”Suomen rahvaan historia” käsittelee ahkerasti myös Erosia eli Kiiskisiä, joita on meidän kylällä edelleen. Kinnusia ja Korhosia on tietysti, kuinkas muuten,…

Lue lisää

 Kuva ei ole Voiton päivän paraatista. Mutta etsiessäni taustaa tämän päivän ongelmille juuri sieltä, mistä niitä voi löytää, pysähdyin moneen kertaan Tshehovin hyvin tuttuun novelliin ”Rattailla”.  Se ei ole näitä pitkiä, vaan kirjallinen ihme – täsmällisen suppea ja ”pieni” ja siis helppo lukea vaikka seisaallaan. Elämänsä ja itsensä kauan sitten tympeän syrjäseudun ikävään hukannut opettajatar palaa…

Lue lisää

10.4.2022

 Kun kaipaan jotain todella vaativaa luettavaa, rauta- ja rakennustarvikkeiden luettelot ovat suurenmoisia. Silmiä avaavia verkkopaikkojakin on, kuten esimerkiksi Varusteleka. Otsikko ja kuva (c) Wikipedia ovat nosta lähteistä. Opin lisää suomea.  Sain lukea neljä kertaa tuotteen nimen ”etanadynamiitti” ennen kuin käsitin, että siinä tosiaan lukee, että etana. Selvittely tuotti tuloksen, että kysymyksessä on niin sanottu murtolaasti, jota käytetään…

Lue lisää

24.3.2022

 Eilinen jutun kuva olohuoneestani oli sijoitettu nähtäväksi propagandatarkoituksessa. Se on otettu heinäkuussa 2009. Talo on paikallaan. Kirjoituspöytä on poissa. Konttorituolilla istun nytkin. Taustalla erottuu hyödyllinen kapine, täyskokoinen flyygeli makuuhuoneessa. Teilläkin o varmaan…?  Sen pitsipeite on äitini virkkaama, samoin kuin punainen pyöreä matto, joka on matonkuteista käsin tehty. Alvar Aallon hyvin harvoin nähty iso lasipöytä on saanut ilokseni paremman…

Lue lisää

  Lapsuudessani oltiin niin isänmaallisia. Nuorena aikuisena esittelin Eirik Hornborgin kirjan ”Fänrik Ståls sägner och verkligheten” (1954) eli Vänrikki Stoolin tarinat ja todellisuus. Vanha jääkäriaktivisti ja erittäin merkittävästä asemasta sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ennen sen vireille tuloa kyseenalaiseksi asettanut historiantutkija osoitti jokseenkin vakuuttavasti, että tuo kirjoista isänmaallisin oli enimmäkseen puppua tai kuorrutettua puppua. Taisin itsekin osata se ulkoa, sekä suomeksi että…

Lue lisää

11.3.2022

 Tämän ryijyn kopion olen näyttänyt ennenkin. Se on äitini vuonna 1953 tekemä. Mallina oli hänen Elli-äitinsä suvun ryijy vuodelta 1803. Tuo tapa ja taito oli Satakunnassa, tässä tapauksessa Tyrvään seudulla. Se alkuperäinen on tallella mutta aivan murentunut. Tämä kopio on hyvässä tallessa. Selvitimme veljeni kanssa aivan hiljan, miten sellainen pestään tai puhdistetaan. Ei pestä. Kaikkein…

Lue lisää

11.11.2021

 Nyt tiedän, miksi siviilioikeus tuntui heti omaltani. Se johtuu silittämisestä, etenkin prässäämisestä. Virike tuli kun juhlia rakennettaessa osalleni tuli pöytäliinojen ja yhden kaitaliinan silittäminen. Siitä työstä pidän. Joskus haikailen voimani päiviä, jolloin kauluspaidoissa riitti työtä ja välillä oli taiteiltava myös kravatti (merkkiä Kenzo). Kaipaan aikaa, jolloin naisilla oli pliseeraukset puseron miehustassa. Niitä silittäessä sai olla tarkkana. Isäni…

Lue lisää

 Äitini on yhtenä päivänä toista mieltä, toisena yhtä. Samalla tavalla kuin olen itse. Ja viisas veljeni. Kuvassa oik. Minä Aku Ankka-vetimissä vas. Talolla sanoivat, että äiti on ollut siellä nyt hyvinkin seitsemän vuotta. Isän kuolemasta tuli eilen yhdeksän. Laitoin juuri odottamaan pojan käyntiä kansion, jossa on muut paperit ja Uusitalon Arskan todistus, että Kullervo on suorittanut…

Lue lisää

 Eilinen aiheeni ja kuva viulua hyvin soittavasta lääkäristä nostatti kommentteja, joista nousee kysymyksiä. Tämän päivän kuva on Ahvenisen salmelta 1929, Lieksasta etelään. Tuon ajan ja sotaa edeltäneen ajan puheissa Viljolla vilahtelivat arkkitehdit, lankomies Yrjö Lindegren, Alvar Aalto ja Blomstedtin sekä musiikin puolella tietysti Hannikaisen pojat. Rahoja opintoihin Viljo ansaitsi soittamalla kaverien kanssa musiikkia muun muassa elokuvateatterissa…

Lue lisää

 Kun en heti löytänyt kirjaa, ajattelin että pitäisi tehdä uusi. Maalaiskuntien paikallishistorioitten laatiminen ja julkaiseminen on lopahtanut juuri yt, kun viimeinen aika olisi käsillä. Kirkkonummeltakaan ei ole, ja sekä Espoo että Helsingin pitäjä eli Vantaa edellyttäisivät uutta koostamista valmiista, jokseenkin laveana julkaistusta aineistosta. Nyt pitäisi puhuttaa ne ihmiset, joilla on joko tietoja tai muistoja ajasta ennen kuin…

Lue lisää

 Kävin äitiä katsomassa. Ennen olin ajatellut, että hoitokoti Villa Andante on B-duurissa, mutta se onkin As. Siis Schubertin impromptu nro 2 op. post. 142 D. Esittäjänä nimenomaan Radu Lupu. Hänellä on juuri oikea viskositeetti, koska jopa Brendel on mielestäni hiukan liian sivistynyt. Äiti sanoi, että niin moni hänet Kauhavalla muistaa, kun hän aina hätisteli kirjakaupassa lehtiä…

Lue lisää

  Kuva: © Wikipedia Luulen että eräät pelot tarttuvat ja pahenevat, kun on siirtymässä lapsuudesta nuoruuteen. Sitten ne voivat tasaantua ja unohtua aivan täysinkin. Tunsin kuitenkin ihmisen, jolla oli niin paha korkean paikan kammo, että keittiön tikkaatkin olivat liikaa. Kerran käytiin katsomassa kesällä hyppyrimäkeä, joka saattoi hyvinkin olla Laajavuori. Se oli aivan liikaa. Hänen lääkäri-isänsä pelkäsi koiria, samoin…

Lue lisää

 Isäni Kullervo syntyi 100 vuotta sitten 24.6.1921 Terijoella. Hän kuoli 16.9.2012. Etunimi oli jossain määrin muotia tuohon aikaan. Vanhemmat eivät varmaan tunteneet Kalevalaa. Siinä kuvattu Kullervo ei ole miellyttävä henkilö, ja koko tarina tulee ulos sekä Kalevalan että viikinkiperinteen raameista. Mutta Kauhavalle isäni tuli Talvisodan aikaan ja sattumalta. Mahdollisesti Ilmasotakoulun tähystäjäkurssille pääsyä vauhditti suunnistustaito ja retkeilyharrastus…

Lue lisää

 Eilen panin kuvaksi naisten sukkanauhaliivit, koska yllätyin. Olisin arvannut, että sellaiset ovat yhtä mennyttä aikaa kuin miesten pohkeen ympäri kiinnitettävät sukankannattimet, mutta ei. Erittäin tunnettu verkkokauppa mainostaan noita liivejä tarmokkaasti. Kuvastoista päätellen viktoriaaninen muoti on äkisti etenkin nuorten suosiossa. Rannekello ei sekään kadonnutkaan käytöstä, vaikka luulin niin. Omat tekniikan tohtorini käyttivät puhelinta ajan tajuamiseen. Itse rannekelloa…

Lue lisää