Julkaisuseuranta
27.2.2018
Se mikä oli aikalaistutkijoille ja -kerääjille itsestään selvä kontekstisidonnainen tai henkilökohtainen tekijä, ei ole automaattisesta näkyvillä aineistoa myöhemmin tarkastelevalle tutkijalle. Etnografisen muistitiedon kerääjän ominaisuudessa tutkija voi kuitenkin palata tilanteeseen, jolloin lähde syntyi ja todentaa lähteen tuottajan eli itsensä tavoitteita ja vaikutusta sekä arvioida haastattelemiensa ihmisten elämänhistorian ja persoonallisuuden vaikutuksen haastatteluaineistoon.
Ilicin ja Leinartin toimittama teos on metodologisesti avartava ja valaiseviin esimerkkeihin hyvin kytketty paketti samaan aikakauteen ja tematiikkaan liittyvistä, mutta näkökulmiltaan ja kysymyksiltään erilaisista tutkimuksista. Ajoittaisesta toistosta huolimatta teoksen monitieteinen ja ongelmakeskeinen ote miellyttää ja sitä voi suositella varauksetta niin historioitsijoille kuin muillekin muistitietoa hyödyntäville tutkijoille.