Heinäkuu on täällä ja sen myötä kesäloma. Tietokone saa jäädä muutamaksi viikoksi kaupunkiin kerämään pölyä. Riippumattoon ja laiturinnokkaan pakkaan kesälukemiseksi ainakin seuraavat teokset kevään tuoreesta kirjasadosta: Raisa Maria Toivo & Riikka Miettinen (toim.): Varhaismodernin yhteiskunnan historia. Lähestymistapoja yksilöihin ja rakenteisiin. Gaudeamus (2021)Johanna Ilmakunnas & Anu Lahtinen (toim.): Perheen jäljillä. Perhesuhteiden moninaisuus Pohjolassa 1400-2020. Vastapaino (2021)Anu…

Lue lisää

Keitä olivat morsiamet ja sulhaset, joita 1600- ja 1700-luvulla onniteltiin julkaistuin runosäkein? Tätä selvittääkseni koostin pienen taulukon Kansalliskirjaston Ruotsin ajan kokoelman digitoiduista häärunoista vuosilta 1652–1702. Aineisto sisältää julkaisuja yhteensä 48 hääparille. Joukossa on kauppiaita, papistoa, aatelia sekä aatelittomia säätyläisiä, kuten virkamiehiä. Lyhyt vastaus kysymykseen kenelle häärunoja kirjoitettiin, kuuluukin: ylemmille säädyille. Talonpojilla oli omat laulunsa, he…

Lue lisää

Vuonna 1687 julkaistussa häärunossa kerrotaan tarina, joka alkaa, kun äiti antaa pojalleen tehtävän: hänen tulee lähteä kauas pohjoiseen mukanaan kaksi kultaista nuolta. Pojan matka etenee ripeästi. Taakse jää vehreitä lehtoja ja laaksoja, kauniita kaupunkeja ja linnoituksia. Kohta ylitetään Iso-Belt ja ohitetaan Kööpenhamina. Edes Mälarenin rannalle poika ei pysähdy, sillä hän on utelias näkemää, miltä Suomi…

Lue lisää

Perjantaina 23.4.2021 osallistuin Zoomin välityksellä iltapäiväseminaariin, joka käsitteli varhaisen uuden ajan tilapääjulkaisuja, eli eri tilaisuuksiin ja tilanteisiin julkaistuja painotuotteita, johon henkilörunouskin kuuluu. Lundin yliopiston kirjallisuudentutkijoiden ja kirjahistorioitsijoiden järjestämän seminaarin tarkoitus oli juhlistaa uuden kirjan julkaisua ja samalla viritellä keskustelua ja pohjustaa uusia yhteistyön muotoja. Arne Jönssonin, Valborg Lindgärden, Daniel Möllerin ja Arsenii Vetushko-Kalevichin toimittama Att…

Lue lisää

Käydessäni läpi Kansalliskirjaston digitoituja hautarunoja 1600-luvulta panin merkille, että niissä esiintyy toistuvasti dialogimuotoa eli vuoropuhelua vainajan ja hänen läheistensä välillä. Tavallisimmin dialogimuotoiset runot on kirjoitettu naispuolisille vainajille, jotka runossa puhuttelevat aviopuolisoaan ja lapsiaan. Nämä runot rakentuvat usein vainajan ja hänen aviopuolisonsa puheenvuoroista. Puoliso suree edesmennyttä vaimoaan ja vainajan puheenvuoroissa lohdutetaan surevia ja jätetään jäähyväisiä. Vuoropuhelua…

Lue lisää

Häärunoissa kuvataan usein luontoa ja tavallisimmin keväistä luontoa, sillä kevät ja rakkaus kytkeytyvät 1600-luvun runoissa tiiviisti toisiinsa. Pohjolan kevät on eräänlainen lemmenlääke: kun luonto lopulta herää, valo lisääntyy, aurinko lämmittää ja linnut ovat pesänrakennuspuuhissa, myös ihmiset alkavat kaivata kumppania rinnalleen. Toisinaan häärunojen kirjoittajat pohtivat runoissaan kysymystä siitä, mikä on paras vuodenaika juhlia häitä, ja asettuvat…

Lue lisää

1600-luku oli globaalien kriisien aikaa. Suurvalta-asemaa havitteleva Ruotsi kävi jatkuvaa sotaa joko Tanskan tai Venäjän kanssa ja osallistui kolmikymmenvuotisen sodan verisiin taisteluihin Saksan maaperällä. 1660-luvulta 1680-luvulle noituussyytökset lietsoivat pelkoa, ja Ruotsissa satoja ihmisiä tuomittiin noitaoikeudenkäynneissä kuolemaan. Ilmaston kylmeneminen aiheutti katovuosia koko Euroopassa. Erityisen vaikea nälänhätä koetteli Suomea vuonna 1696 ja 1697, jolloin jopa kolmannes maan…

Lue lisää

 Wisława Szymborskan Hetki[valitut runot]. Suom. Martti Puukko. Helsinki: LIKE, 2004. Bo Pettersson kirjoittaa: Ensin härkää sarvista: Voiko vuonna 2012 kuolleen kirjailijan tuotantoa jo tässä vaiheessa kutsua klassiseksi ja näin antaa ymmärtää, että se tulee jäämään kirjallisuudenhistoriaan? Väittäisin, että tässä tapauksessa voi. Ensiksi, puolalainen runoilija Wisława Szymborskakirjoitti laadukkaita runoja jo yli viisikymmentä vuotta sitten, ja toiseksi,…

Lue lisää

Jouluevankeliumista kirjoitetaan vuosittain lukuisia uusia versiota, muunnelmia ja parodioita, esimerkkinä vaikkapa tämä Kotimaa-lehdessä taannoin ilmestynyt korona-ajan jouluevankeliumi. Ilmiö ei ole uusi, vaan jouluevankeliumia on versioitu aiemminkin. Vuonna 1690 Matthias Salamnius kertoi Jeesuksen syntymästä kalevalamitalla siirtäen samalla evankeliumin tapahtumat täkäläiseen maisemaan. Ilo-Laulussa ei havitella monien uusien versioiden kaltaista koomista efektiä, joka syntyy, kun toisilleen läpikotaisin vieraat…

Lue lisää

Jos henkilörunouden kirjoittajia on uskominen, yleisin syy runojen kirjoittamiselle 1600-luvulla oli sosiaalinen velvoite. Suurvalta-ajan kulttuurissa erilaiset henkilöverkostot ja suhteet olivat tärkeitä. Yksilön kannalta oli suotuisaa kuulua johonkin yhteisöön, kuten sukuun, ammattiryhmään tai kylä- tai kaupunkiyhteisöön. Erilaiset julkiset huomionosoitukset, kuten runot, olivat keino luoda ja ylläpitää hyviä suhteita omien sosiaalisten piirien keskeisiin henkilöihin. Kirjoittaminen oli tapa…

Lue lisää

O! sentähden sin’ matcamiesVijsast vaella sinun ties. Lyriikkaa ajatellaan usein puheena, puhetta muistuttavana esityksenä. Tie runon tulkitsemiseen voi käydä runossa kuullun äänen, sen puhujan ja puhetilanteen analyysin kautta. Puheenomaisuutta on pidetty yhtenä lyriikan lajin tyypillisistä piirteistä. Myös suurvalta-ajan runoja voi hyvin lähestyä puheen kautta. Käsitys puheesta ja runosta puheena tosin eroaa siitä, miten puheen ja…

Lue lisää

Rainer Maria Rilken Duinon elegioita (Duineser Elegien, 1923). Suom. Arja Meski. Helsinki: ntamo, 2015.  Bo Pettersson kirjoittaa: Prahassa syntynyt itävaltalainen Rainer Maria Rilke (1875–1926) on merkittävimpiä romanttismodernistisia kirjailijoita, mutta häntä pidetään suhteellisen vaikeaselkoisena, varsinkin ydintuotantonsa eli runojensa perusteella. Suomenkielisille tämä voi osin johtua suomennoksesta. Rilken kokoelma Duineser Elegien (1923), Aila Meriluodon käännöksenä Duinon elegiat (1974) ja Arja…

Lue lisää

Karjalan Viesti 18.6.1943:Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 1.Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 2.Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 3.Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 4.Päivän nosto: Armeijan runokokoelmaValmisteilla olevaa armeijan runokokoelmaa varten järjestettiin kevättalvella runokilpailu, jonka etusijoille päässeet runot herättivät sekä asiantuntijain että suuren yleisön keskuudessa merkittävää huomiota. Niinpä julkaisivat Suomen Kuvalehti ja Hakkapeliitta runot huomattavalla paikalla.Armeijan runokokoelmasta on tarkoitus saada…

Lue lisää

Rajalan elämäkerta on nimetty ”kertomukseksi Eetu Salinin elämästä” ehkä juuri siksi, että se ei ole varsinainen tutkimus, vaan lähinnä aiempaan kirjallisuuteen perustuva pienoiselämäkerta. Lukijan ei näin ollen ole syytä odottaa aiempia Salin-käsityksiä mullistavaa kuvausta. Rajalan sujuva ja Salinin elämän päälinjat punnitusti esittävä teksti nojaakin vahvasti erityisesti Hannu Soikkasen tutkimuksiin, Kalevi Kalemaan vuonna 1975 julkaistuun Eetu…

Lue lisää