Julkaisuseuranta
28.10.2024
Kansalliskirjaston järjestämillä Tutkijan aamukahveillä kirjaston aineistoja käyttävät tai tiloissa toimivat tutkijat esittelevät tutkimustaan yleisölle. Olen kertomassa henkilörunouden tutkimuksesta keskiviikkona 30.10. klo 9.30 alkaen Agricola-huoneessa. Kahviakin kuulemma saa. Lisää aiheesta Kansalliskirjaston blogissa: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/blogi/tutkijan-aamukahvit-kirjallisuudentutkija-eeva-liisa-bastman-tuo-uusia-nakokulmia-varhaisen
Syyslomaviikko alkoi osaltani kirjanjulkistuseminaarilla, jolla juhlistettiin uuden Henkilöhistoria ja varhaismoderni aika (SKS 2024) -kokoomateoksen ilmestymistä. Teos on satoa Jalmari Finnen säätiö rahoittamasta hankkeesta, jonka parissa Raisa Maria Toivo, Mari Välimäki, Jenni Lares ja Tiina Miettinen ovat työskennellet. Kirjan artikkelit tarkastelevat henkilöhistoriallisen tutkimuksen perinnettä ja esittävät uudenlaisia näkökulmia siihen, millä tavoin henkilöitä voidaan tutkia ja miten…
Kiire ymmärretään usein nykypäivän urbaanille elämäntyylille ominaisena piirteenä. Kiireisiä olivat kuitenkin myös henkilörunouden kirjoittajat aikana, jolloin älypuhelimia ei ollut ja kellotkin olivat harvassa – ainakin silloin, kun oli raapustettava onnitteluruno hääparille tai toimitettava surunvalittelut hautarunon muodossa läheisensä menettäneelle perheelle. Kiireisistä kirjoittajista löytyy nimittäin 1600- ja 1700-luvun runoista lukuisia esimerkkejä. Kirjanpainaja Johan Winterin ja Christina Herwegin…
Varhaisen uuden ajan runoudessa luontoa kuvataan suhteellisen harvoin, eikä luonnon kuvauksella ole samanlaisia tehtäviä kuin mihin myöhemmässä kirjallisuudessa on totuttu. Jos luontoa kuvataan, sen tarkoitus on yleensä kertoa jotain ihmisistä ja ihmisten maailmasta. Henkilörunoudessa luonnon kuvauksiin törmää useimmiten häärunoissa. Häärunoudessa on kaksi tavallista aihepiiriä, jotka johtavat kirjoittajat kasvi- ja eläinmaailman pariin. Näistä ensimmäinen liittyy kysymykseen…
Käydessäni läpi Kansalliskirjaston Finna-tietokannan tietoja 1700-luvun lopun henkilörunoudesta huomioni kiinnittyi oudolta vaikuttavaan otsikkoon: Ehe Bund mit dem Tod, det är Ägta-förbund med Döden. Siis avioliitto kuoleman kanssa. Otsikon tietojen perusteella kyse ei ollut hautarunosta kuten ensin ajattelin, vaan häärunosta vuodelta 1777. Sulhanen oli Pietarsaaren kaupunginkirurgi Lars Thodén (1747–1790) ja morsian Susanna Christina Gallenia (1758–1806). On…
Eräässä vuonna 1711 julkaistussa onnittelurunossa kohtaamme puhujan, joka rehvastelee vallallaan ja voimallaan. Puhujan sanojen mukaan hän vaikuttaa taustalla aina, kun mainetekoja ylistetään, kun kuninkaita kruunataan hallitsijoiksi tai syöstään vallasta. Hän toimii lain ja oikeuden välikappaleena, aloittaa sodat ja solmii rauhat, ja kykenee saamaan aikaan niin ilon kuin ahdistuksen ja surun tunteita. Kuka runon puhuja siis…
7.2.2024
Tammikuun lopussa matkustin Ouluun osallistuakseni 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päiville. Tutkimuspäivien teema liittyi tänä vuonna ruumiillisuuteen ja sen erilaisiin merkityksiin ja ilmenemismuotoihin historiassa. Esitelmäaiheiden kirjo oli tavalliseen tapaan ilahduttavan laaja ulottuen aikakauden taiteesta, tieteestä ja aatemaailmasta pukeutumiseen, matkustamiseen, sodankäyntiin, talouteen, arkkitehtuuriin ja ruokakulttuuriin. Torstain ja perjantain key note -luennot keskittyivät puolestaan ruumiillisuuden teemaan, molemmat hyvin…
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 400 vuotta paljon henkilörunoutta julkaisseen Ericus Justanderin syntymästä. Justanderin runoja käsittelevän kirjoituksen ensimmäinen osa on luettavissa täällä. Vuonna 1652 Justander julkaisi suomenkielisen hautarunojulkaisun Christina Staffanintyttären muistoksi. Vainajan puoliso Bertil Judius oli Justanderin tavoin opiskellut Turun akatemiassa. Christina Staffanintyttären julkaisu sisältää peräti neljä suomenkielistä runoa, jotka osoittavat runoilijan laajentaneen aiheiden ja runokeinojen…
Henkilörunoudessa törmää harvemmin kirjoittajiin, joilla olisi erityisen suuri tai huomattava tuotanto. Useimmilta kirjoittajilta runoja on säilynyt vain muutama. Runojen kirjoittaminen oli monille opiskeluaikojen harrastus, johon ei välttämättä myöhemmissä elämänvaiheissa palattu. Poikkeuksiakin löytyy. Etenkin yliopiston viroissa toimivat henkilöt kirjoittivat ja julkaisivat sekä henkilörunoja että onnittelu- ja omistusrunoja esimerkiksi väitöskirjoihin, ja heille myös omistettiin paljon runoutta. Yksi…
21.9.2023
Pirjo Ilmastin lorut voivat hauskuuttaa ja ilahduttaa monenikäisiä. KIRJAT Pirjo Ilmasti & Pauliina Paavola: Lastenhuoneen loruromukoppa. Kvaliti 2023, 29 sivua. Loppusoinnut ovat jo lähes kuolleet nykyrunoudesta, mutta lastenlyriikassa ne elävät yhä iloisesti. Kangasniemeläisen Pirjo Ilmastin esikoiskirja Lastenhuoneen loruromukoppa luottaa riimien voimaan ja hauskuuttaa kielellään. Toisinaan loppusointujen välissä vilahtelevat puolisoinnut. Kun antaa sointujen kuljettaa runoa, syntyy…
Vicente Huidobro: Altazor tai matka laskuvarjolla. Alkuteos ilmestynyt 1931. Suomentanut Emmi Ketonen. Turku: Parkko 2020Liisa Steinby kirjoittaa: Kindlers Literaturlexikon kertoo Suomessa toistaiseksi jokseenkin tuntemattomasta, mutta Latinalaisessa Amerikassa superklassikon aseman saavuttaneesta chileläisrunoilijasta Vicente Huidobrosta (1893 – 1948), että tämä piti itseään uuden, kreationismiksi (creacionismo) nimeämänsä runouden suuntauksen perustajana. Huidobro väitti, että kaikki siihenastinen runous pyrki ainoastaan…
Karjalan Viesti 18.6.1943:Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 1.Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 2.Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 3.Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 4.Päivän nosto: Armeijan runokokoelmaValmisteilla olevaa armeijan runokokoelmaa varten järjestettiin kevättalvella runokilpailu, jonka etusijoille päässeet runot herättivät sekä asiantuntijain että suuren yleisön keskuudessa merkittävää huomiota. Niinpä julkaisivat Suomen Kuvalehti ja Hakkapeliitta runot huomattavalla paikalla.Armeijan runokokoelmasta on tarkoitus saada…
Rajalan elämäkerta on nimetty ”kertomukseksi Eetu Salinin elämästä” ehkä juuri siksi, että se ei ole varsinainen tutkimus, vaan lähinnä aiempaan kirjallisuuteen perustuva pienoiselämäkerta. Lukijan ei näin ollen ole syytä odottaa aiempia Salin-käsityksiä mullistavaa kuvausta. Rajalan sujuva ja Salinin elämän päälinjat punnitusti esittävä teksti nojaakin vahvasti erityisesti Hannu Soikkasen tutkimuksiin, Kalevi Kalemaan vuonna 1975 julkaistuun Eetu…