Julkaisuseuranta
Tarkistin pääsylipusta kolme kertaa, olenko tosiaankin oikeassa paikassa. Florian Zellerin näytelmä Isä (2012) on kamaridraaman normatiivisin tai suorastaan patologisin esimerkki, joten en voinut kuvitella sitä kuin huoneteatterin kokoiselle pikkunäyttämölle. Mutta Kuopiossa tämäkin on toisin, totesin. Kuopion kaupunginteatterissa Isä on sovitettu keskelle suuren näyttämön hallimaista avaruutta. Näyttämön valintaa ei selitä muu kuin aiheen myyvyys isoille katsomoille.…
Maailmalliseen menestykseen nousseen näytelmän salaisuus ei tarvitse olla kummoisempi kuin rähjäromantiikan ja korkeakirjallisten viitteiden rehvakka yhdistelmä perhemelodraamaksi. Tällainen resepti löytyy Jez Butterworthin Jerusalemista (2009), jonka itsekin erehdyin katsomaan Helsingin kaupunginteatterissa, kun muutakaan jännittävän erilaista ja takuuvarmaa perusteatteria ei ollut tarjolla lähistöllä. Petyin, enkä ollut ainoa, väliajalla kuullun jutustelun perusteella.Ainahan teatterikriitikot ovat palvoneet rähjäromantiikkaa ja runosieluisia spurguja,…
Terveisiä jälleen Työväen Näyttämöpäiviltä (TNP) Mikkelistä. Tämä on nyt viides kertani näillä festareilla, neljäs kun olen paikalla toimittajana. Viime vuonna näytti jo siltä, että reissu olisi myös viimeinen, koska Taiteen edistämiskeskus päätti "taiteenharrastajat on hävitettävä" -linjansa mukaisesti lopettaa rahoituksen TNP:ltä. Kaikeksi onneksi TNP:n tuottajat ovat saaneet hätäavuksi paikallisten yritysten tukea ja Riihisäätiöltä 8000 € tuen…
Parasta mitä tamperelaiselle teatterielämälle on vuosikymmeniin tapahtunut oli Otso Kauton potkaiseminen pois Työväenteatterin johdosta viime marraskuussa. Nyt on jotain toiveita, että TTT:n isolla näyttämöllä tullaan näkemään vielä muutakin kuin musikaaleja ja postdraamallisia sekoiluja tyyliin Alien-kohtaa-Tsehovin. Muutosta odotellessa joutuu katselemaan vielä tällaista porvarillista näyttämöviihdettä kuin Frida. Se on kuin musikaali, jossa musiikki, tanssi ja dialogi…
26.8.2023
Lauantaina 26.8.2023 Turun yliopiston Arcanum-rakennuksen Aava-salissa koettiin ainutlaatuinen väitöstilaisuus, jossa tiede ja taide kohtasivat. Hanna-Reetta Schreckin kulttuurihistorian alaan kuuluva väitöskirja ”Elämäntanssi 1890-1915. Ellen Thesleffin elävä ruumis” tarkastelee tieteidenvälisellä otteella modernin murroksen aikakauden suhdetta ruumiiseen ja ruumiillisuuteen. Tematiikkaa lähestytään kuvataiteilija Ellen Thesleffin taiteellisen ja elämäkerrallisen aineiston kautta. Schreckin väitöskirjan aineistona ovat olleet paitsi Thesleffin maalaukset, myös…
Antiikin tragedioiden esittäminen nähtiin suomalaisessa teatterielämässä 1900-luvun alusta 1960–70-luvuille asti kansansivistykselliseksi tehtäväksi, jota kannattelivat erityisesti Suomen Kansallisteatteri ja Svenska Teatern i Helsingfors. Antiikin komedioita ei kuitenkaan 1900-luvun alkupuolella esitetty oikeastaan ollenkaan. Tämän kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käsittelin ensimmäistä ammattimaista suomenkielistä antiikin komedian esitystä, Viipurissa ja Kotkassa nähtyä Aristofaneen Naishallitusta. Seuraava suomenkielinen Aristofanes-esitys nähtiin vasta vuonna 1952,…
Antiikin näytelmiä on esitetty 1900-luvun alusta alkaen maailmanlaajuisesti enemmän kuin koskaan sitten antiikin ajan. Varsinkin monista tragediaesityksistä on tullut teatterihistorian merkkitapauksia. Suomessa ensimmäinen kreikkalaiseen tragediaan pohjautuva esitys oli Sofokleen Antigone Suomalaisessa teatterissa vuonna 1901. Jo sitä ennen oli esitetty satunnaisesti antiikin tragedioiden pohjalta kirjoitettuja uudempia näytelmiä. Entä mitä antiikin komedioita Suomessa on esitetty, missä ja…
27.2.2019
Suomen Kansallisteatterissa sai 13.11.1925 ensi-iltansa ranskalaisen kirjailijan Jules Romains’in satiirinen näytelmä Knock eli lääketieteen riemuvoitto. Näytelmä esitettiin Helsingissä vain vajaat kaksi vuotta Pariisin ensi-illan jälkeen. Se oli suuri tapaus helsinkiläisten teatterin ystävien ja Ranskan harrastajien keskuudessa, ja innosti kulttuuripiirejä aina konservatiiveista modernisteihin. Artikkelissani lähestyn esitystä henkilö- ja kulttuurihistoriallisena risteyskohtana.
19.9.2018
Suomen juhlavuonna Tom of Finland on näkynyt kaikkialla − myös valkokankaalla ja teatterin lavalla. Tom of Finlandin elämäntarina näissä teoksissa kerrottuna kuvaa suomalaisen yhteiskunnan muutosta ja homoeroottisen taiteen nousua kaappien kätköistä gallerioiden seinille. Itsenäisyyden juhlavuoteen yhdistettynä Tomin tarina herättää kysymyksiä häpeällisten syrjinnän historioiden käsittelystä sekä seksuaalisuudesta iloitsevan taiteen liittämisestä osaksi Suomen historiaa ja kansallista ylpeyttä.
10.2.2018
Helsingin kaupunkikulttuurin murros osana laajempaa yhteiskunnallista murrosta tarkoitti toiminnan vähittäistä irtoamista keskus- ja valtiojohtoisista rakenteista. Ruumiita ”ylhäältä” organisoinut ja byrokraattiseen suunnitteluun luottanutta hyvinvointivaltion tiukkaa säännöstöä ja normitusta alettiin hiljalleen purkaa. Kaupunkilaisten omaehtoinen toiminta alkoi synnyttää tapahtumia, jotka mahdollistivat kokea uudenlaisia intensiteettejä ja yllättäviä sekä luovuutta ruokkivia kohtaamisia.