Kukaan ei kaivannut minua asiantuntijaksi Finnconiin, joten lähdin talkoolaiseksi kesäteatteriin. Kahtena iltana sain ohjailla teatterille saapuvia autoja niin kuin tetrispaloja, jotta ne mahtuisivat Ylöjärven museomäelle, jota ei ole alkuunkaan suunniteltu 150 asiakkaan motoroiduille massoille. Tukkateatterin tämänvuotinen kesänäytelmä Eemeli metkuilee oli melkoinen menestys vielä viimeisissä esityksissään. Jopa sää oli esityksen puolella. Viimeisen esityksen viimeisillä minuuteilla ripotteli muutaman…

Lue lisää

 Kuukausi on nyt mennyt LOJP:n ensi-illasta. Näytelmä on tiivistynyt repliikkien välillä rutiinien varmentuessa ja laventunut repliikkien sisällä näyttelijöiden rentoutuessa rooleissaan. Esityksenä se on siis "kirkastunut", minkä vuoksi yhä selvemmin kuulen ja näen pohjatekstin puutteet. Olen istunut edelleen jokaisessa näytöksessä kuiskaajana, vaikka sellaista ei ole oikeasti tarvittu. Projekti tuntuu muutenkin junalta joka kulkee raiteillaan yhä nopeammin. Vähitellen…

Lue lisää

Antiikin näytelmiä on esitetty 1900-luvun alusta alkaen maailmanlaajuisesti enemmän kuin koskaan sitten antiikin ajan. Varsinkin monista tragediaesityksistä on tullut teatterihistorian merkkitapauksia. Suomessa ensimmäinen kreikkalaiseen tragediaan pohjautuva esitys oli Sofokleen Antigone Suomalaisessa teatterissa vuonna 1901. Jo sitä ennen oli esitetty satunnaisesti antiikin tragedioiden pohjalta kirjoitettuja uudempia näytelmiä. Entä mitä antiikin komedioita Suomessa on esitetty, missä ja…

Lue lisää

 LOJP:n ensi-ilta sujui oikein hyvin, kiitos kysymästä – ja vasta jälkikäteen tajusin, että sehän meni oikeastaan aivan uskomattoman erinomaisesti. Kaikki muistivat repliikkinä nappiin, kaikki siirtymät ja tavaroiden roudaukset kohtausten välillä sujuivat vaivattomasti, ja jopa yleisö vaikutti tyytyväiseltä.LOJP:n näyttelijät ensi-illan kynnyksellä...Heti ensi-illan jälkeen palasimme kuitenkin arkeen eli koronaan. Yksi näyttelijä sai positiivisen testilukeman juuri ennen seuraavaa…

Lue lisää

 LOJP:n ensi-iltaan on nyt alle kaksi viikkoa. Tuttavien kysymyksiin siitä, miltä näytelmän tilanne näyttää tällä hetkellä, vastaan "lähes kaikki osaavat jo lähes kaiken". Tämä tarkoittaa, että näyttelijät muistavat repliikkinsä jopa paremmin kuin olisin osannut toivoa, ja tietysti paremmin kuin mitä itse olen osannut vastaavassa tilanteessa. Seitsemän näyttelijän käyttäminen on tuonut näytelmään sellaisiakin haasteita, joita en ajatellut…

Lue lisää

Kaksi romaanisovitusta yhden hinnalla? No, mikäpä ettei. Vähintään toinen onnistuu todennäköisesti.  Viimeinen ihminen (© Jyväskylän kaupunginteatteri)Mutta Jyväskylän kaupunginteatterin tuplanäytelmä otsikolla "Viimeinen ihminen" on todiste siitä, ettei puolikas tuotetta riitä mihinkään, kun kyse on elävästä taiteesta. Esityksen ensimmäinen näytös koostuu yksinomaan Bram Stokerin romaanin, "Draculan" (1897) sovituksesta kolmelle näyttelijälle. Tätä kestää 75 minuuttia. Näytöksen edellä on lämpiöstä alkava prologi,…

Lue lisää

 Äiti ja sen poika (kuva: Turun Kaupunginteatteri)Kävin katsomassa Turun Kaupunginteatterin "Äidin" melko tuoreeltaan (ensi-ilta 11.2. 2022), mutten vieläkään tiedä mitä siitä ajatella. Syy ei ole esityksen laadussa tai draaman mutkikkuudessa, sillä ne olivat niin TARKOITUKSENMUKAISEN täydellisiä kuin voi toivoa. Ja silti (jokaiselta) näytelmältä jää odottamaan jotain enemmän kuin täsmällisyyttä ja tarkkuutta. Jälkikäteen mietittynä syitä sille, miksi…

Lue lisää

Suomen Kansallisteatterissa sai 13.11.1925 ensi-iltansa ranskalaisen kirjailijan Jules Romains’in satiirinen näytelmä Knock eli lääketieteen riemuvoitto. Näytelmä esitettiin Helsingissä vain vajaat kaksi vuotta Pariisin ensi-illan jälkeen. Se oli suuri tapaus helsinkiläisten teatterin ystävien ja Ranskan harrastajien keskuudessa, ja innosti kulttuuripiirejä aina konservatiiveista modernisteihin. Artikkelissani lähestyn esitystä henkilö- ja kulttuurihistoriallisena risteyskohtana.

Lue lisää

Suomen juhlavuonna Tom of Finland on näkynyt kaikkialla − myös valkokankaalla ja teatterin lavalla. Tom of Finlandin elämäntarina näissä teoksissa kerrottuna kuvaa suomalaisen yhteiskunnan muutosta ja homoeroottisen taiteen nousua kaappien kätköistä gallerioiden seinille. Itsenäisyyden juhlavuoteen yhdistettynä Tomin tarina herättää kysymyksiä häpeällisten syrjinnän historioiden käsittelystä sekä seksuaalisuudesta iloitsevan taiteen liittämisestä osaksi Suomen historiaa ja kansallista ylpeyttä.

Lue lisää

Helsingin kaupunkikulttuurin murros osana laajempaa yhteiskunnallista murrosta tarkoitti toiminnan vähittäistä irtoamista keskus- ja valtiojohtoisista rakenteista. Ruumiita ”ylhäältä” organisoinut ja byrokraattiseen suunnitteluun luottanutta hyvinvointivaltion tiukkaa säännöstöä ja normitusta alettiin hiljalleen purkaa. Kaupunkilaisten omaehtoinen toiminta alkoi synnyttää tapahtumia, jotka mahdollistivat kokea uudenlaisia intensiteettejä ja yllättäviä sekä luovuutta ruokkivia kohtaamisia.

Lue lisää